Elokuu
Pieni ihminen, - suuri Jumala.
Kesä lähenee loppuaan, alkaahan jo elokuu. Päivätkin lyhenevät syksyä kohden. Arki palaa lomalaisten ja koululaisten aloittaessa toimensa. Kesän lepo on tehnyt hyvää. Seurakunnissa palataan normaaliin rytmiin. Saakoon Jumalan Pyhä Henki virvoittaa jokaisen uskovan palvelemaan sillä armoituksella, jonka kukin on Herraltaan saanut.
Mieleeni nousi laulun sanat: ”Oi mikä armo täällä jo olla Jumalan lapsi ja perillinen. Toisille viedä saan taivaista sanomaa, jonka soi Isäni armollinen.” Roomalaiskirjeen luvussa 8:16 ja17. Paavali kirjoittaa: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä, ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” Tämän ajan kärsimysten jälkeen osamme on kirkkaus Jumalan luona. Oi mikä armo !
Olen lukenut kuningas Daavidin elämästä. Kuinka monta kertaa ahdistukset ja vaikeudet kohtasivatkaan häntä ! Olisi voinut ajatella, että katkeruus kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan olisi vallannut Daavidin mielen; olihan hän halunnut palvella Herraa ehyellä sydämellä. Ei niin, vaan Daavid sanoo Psalmissa 34:7 ” Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.” Kiitollisena Daavid saattoi sanoa: ”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen.” Ps. 116: 1. Sama ylistys on hänellä Psalmissa 18:1-3. ”Musiikin johtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Nämä sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin kädestä. Hän sanoi: ”Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, kallioni, jonka turviin pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi ja turvapaikkani !”
Jeesus tapasi erilaisista tilanteista tulevia ihmisiä. Fariseus Simon ja eräs ”kurja” tapasivat saman aterian yhteydessä. Jeesus kääntyi Simonin puoleen ja sanoi: ”Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän. ” Luukas 7:47. ”Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”jae 48. Olikohan kuulemassa olleitten fariseusten synnit vähäisempiä..? Hengellistä sokeutta, likinäköisyyttä, tuomitsemista, omahyväisyyttä…
”Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa.” Room. Kirje 9: 16. Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä meidän syntiemme puolesta tuo meille anteeksiantamuksen. Jumala armahtaa meidät Jeesuksen tähden.
Meidän Jumalamme on suuri, -kaiken mitä Hän tahtoo, sen Hän tekee. Raamatun mukaan Hän katsoo sen puoleen joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto Hänen sanansa edessä.
Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella, sen vuoksi Hän vetää sinua puoleensa armosta.
Siunausta toivottaen: Eija Pitkänen
Pieni ihminen, - suuri Jumala.
Kesä lähenee loppuaan, alkaahan jo elokuu. Päivätkin lyhenevät syksyä kohden. Arki palaa lomalaisten ja koululaisten aloittaessa toimensa. Kesän lepo on tehnyt hyvää. Seurakunnissa palataan normaaliin rytmiin. Saakoon Jumalan Pyhä Henki virvoittaa jokaisen uskovan palvelemaan sillä armoituksella, jonka kukin on Herraltaan saanut.
Mieleeni nousi laulun sanat: ”Oi mikä armo täällä jo olla Jumalan lapsi ja perillinen. Toisille viedä saan taivaista sanomaa, jonka soi Isäni armollinen.” Roomalaiskirjeen luvussa 8:16 ja17. Paavali kirjoittaa: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä, ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” Tämän ajan kärsimysten jälkeen osamme on kirkkaus Jumalan luona. Oi mikä armo !
Olen lukenut kuningas Daavidin elämästä. Kuinka monta kertaa ahdistukset ja vaikeudet kohtasivatkaan häntä ! Olisi voinut ajatella, että katkeruus kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan olisi vallannut Daavidin mielen; olihan hän halunnut palvella Herraa ehyellä sydämellä. Ei niin, vaan Daavid sanoo Psalmissa 34:7 ” Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.” Kiitollisena Daavid saattoi sanoa: ”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen.” Ps. 116: 1. Sama ylistys on hänellä Psalmissa 18:1-3. ”Musiikin johtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Nämä sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin kädestä. Hän sanoi: ”Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, kallioni, jonka turviin pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi ja turvapaikkani !”
Jeesus tapasi erilaisista tilanteista tulevia ihmisiä. Fariseus Simon ja eräs ”kurja” tapasivat saman aterian yhteydessä. Jeesus kääntyi Simonin puoleen ja sanoi: ”Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän. ” Luukas 7:47. ”Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”jae 48. Olikohan kuulemassa olleitten fariseusten synnit vähäisempiä..? Hengellistä sokeutta, likinäköisyyttä, tuomitsemista, omahyväisyyttä…
”Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa.” Room. Kirje 9: 16. Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä meidän syntiemme puolesta tuo meille anteeksiantamuksen. Jumala armahtaa meidät Jeesuksen tähden.
Meidän Jumalamme on suuri, -kaiken mitä Hän tahtoo, sen Hän tekee. Raamatun mukaan Hän katsoo sen puoleen joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto Hänen sanansa edessä.
Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella, sen vuoksi Hän vetää sinua puoleensa armosta.
Siunausta toivottaen: Eija Pitkänen
Kesä-Heinäkuu
KESÄ- HEINÄKUU 2025
Mikä kukkien loisto! Lähdin kävelylenkille ja käväisin taas pikkulammen rannalla. Näin ihanan näyn: Aivan rannan tuntumassa oli joutsenperhe yhdeksän poikasensa kanssa. Isä, uros, vahti ihan maan ja veden rajalla ja äiti, naaras, katseli vedessä kainosti poikasiaan, noita ihania untuvapalloja, jotka pysyttelivät lähellä toisiaan.
Oli pakko pysähtyä ja ihailla näitä Jumalan luomia, myös ihmisen iloksi annettuja lintuja. Kukaan ei häirinnyt, vaikka meitä olikin useampia yhtä aikaa paikalla. Jonkinlainen kunnioituksen tunne laski siihen hetkeen. Jumalan luomisihmettä saimme taas kerran katsella.
On todella tullut kesä!
Juuri tällä hetkellä istun sisällä. Ulkona sataa ja tuuli heiluttaa puiden oksia, mutta tuo aikaisempi kuva ei ole lähtenyt mielestäni. ”Jumala luo uutta!” Tuo lause alkaa soida mielessäni ja synnyttää odotuksen kaipuuta. Herra, mitä uutta olet varannut meidän seurakunnalle? Mitä uutta olet varannut meidän itse kunkin osalle? Anna sen päästä toteutumaan yhteiseksi hyväksi! Kiitos luomisvoimastasi ja taidoistasi! Sinä tiedät parhaiten, mikä on parasta tähän aikaan.
Tänä keväänä on saatu kuulla haitarin soittoa, mahtavaa mieslaulua ja luvassa on Boråsin kuoron vierailu. Herra, Sinä olet jo antanut meille kaivattua musiikkia, jota on rukoiltukin. Se on virkistänyt meitä. Kiitos siitä!
Kohta lähestymme helluntaita, sitä päivää, kun opetuslapset täytettiin Pyhällä Hengellä ja tulella. Ilman Sinun lähettämääsi Pyhää Henkeä, emme selviä tämän maailman läpi voittajina. Anna seurakunnallemme uusi Pyhän Hengen voitelu, että sen kautta saisit synnyttää uutta meissä jokaisessa ja osattomillekin välittyisi Sinun voimasi salaisuus! Vahvista meidän suhdettamme Sinuun, Herra! Anna meidän kuulla sisimmässämme Sinun hiljaisetkin kuiskauksesi, joita tarvitsemme jokapäiväiseen elämäämme.
Nyt kun ei ole niin usein yhteisiä kokouksiakaan, niin auta meitä antamaan aikaa Sinulle. Kätke meitä Sinun veresi ja Jeesus-nimen suojaan, että kaikki taas voimme palata lomalta virkein mielin toisten yhteyteen.
” Odota Herraa. Ole luja ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Herraa.” Ps.27: 14
Ps. 27: 9
”Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet ollut minun apuni. Älä jätä äläkä hylkää minua, Jumala, minun pelastajani.”
KESÄ- HEINÄKUU 2025
Mikä kukkien loisto! Lähdin kävelylenkille ja käväisin taas pikkulammen rannalla. Näin ihanan näyn: Aivan rannan tuntumassa oli joutsenperhe yhdeksän poikasensa kanssa. Isä, uros, vahti ihan maan ja veden rajalla ja äiti, naaras, katseli vedessä kainosti poikasiaan, noita ihania untuvapalloja, jotka pysyttelivät lähellä toisiaan.
Oli pakko pysähtyä ja ihailla näitä Jumalan luomia, myös ihmisen iloksi annettuja lintuja. Kukaan ei häirinnyt, vaikka meitä olikin useampia yhtä aikaa paikalla. Jonkinlainen kunnioituksen tunne laski siihen hetkeen. Jumalan luomisihmettä saimme taas kerran katsella.
On todella tullut kesä!
Juuri tällä hetkellä istun sisällä. Ulkona sataa ja tuuli heiluttaa puiden oksia, mutta tuo aikaisempi kuva ei ole lähtenyt mielestäni. ”Jumala luo uutta!” Tuo lause alkaa soida mielessäni ja synnyttää odotuksen kaipuuta. Herra, mitä uutta olet varannut meidän seurakunnalle? Mitä uutta olet varannut meidän itse kunkin osalle? Anna sen päästä toteutumaan yhteiseksi hyväksi! Kiitos luomisvoimastasi ja taidoistasi! Sinä tiedät parhaiten, mikä on parasta tähän aikaan.
Tänä keväänä on saatu kuulla haitarin soittoa, mahtavaa mieslaulua ja luvassa on Boråsin kuoron vierailu. Herra, Sinä olet jo antanut meille kaivattua musiikkia, jota on rukoiltukin. Se on virkistänyt meitä. Kiitos siitä!
Kohta lähestymme helluntaita, sitä päivää, kun opetuslapset täytettiin Pyhällä Hengellä ja tulella. Ilman Sinun lähettämääsi Pyhää Henkeä, emme selviä tämän maailman läpi voittajina. Anna seurakunnallemme uusi Pyhän Hengen voitelu, että sen kautta saisit synnyttää uutta meissä jokaisessa ja osattomillekin välittyisi Sinun voimasi salaisuus! Vahvista meidän suhdettamme Sinuun, Herra! Anna meidän kuulla sisimmässämme Sinun hiljaisetkin kuiskauksesi, joita tarvitsemme jokapäiväiseen elämäämme.
Nyt kun ei ole niin usein yhteisiä kokouksiakaan, niin auta meitä antamaan aikaa Sinulle. Kätke meitä Sinun veresi ja Jeesus-nimen suojaan, että kaikki taas voimme palata lomalta virkein mielin toisten yhteyteen.
” Odota Herraa. Ole luja ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Herraa.” Ps.27: 14
Ps. 27: 9
”Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet ollut minun apuni. Älä jätä äläkä hylkää minua, Jumala, minun pelastajani.”
Toukokuu
Hoivatkaa toinen toistanne !
Rom:15:5-7
Raamattu opettaa meitä rakastamaan toisiamme, siitä maailma meidät tuntee,
tämä on voimaase vihollisen hyökätessä. Meidän tulee rientää sen tykö joka
tarvitsee tukea taistelun keskellä. Se on rakkautta käytännössä.
Ennen kaikkea olkoon Teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä
rakkaus peittää syntien paljouden.
Tutkitaan itseämme löytyykö meistä - minusta rakkautta käytännössä, ei niinkään sanoissa.
Olemmeko täytetty rakkauden hengellä ?
Huomaanko seurakunnan kokouksessamme se arka ja pälyilevä lähimmäinen,
joka tatvitsee kätemme kosketusta ja ehkä joitain lämpöisiä sanoja.
Kuinka suhtaudumme entisiin väärinkäyttäjiin ? Ovatko he meidän silmissämme
vieläkin samoja vai loistavia tähtiä täällä pimeässä maailman ajassa.
He tarvitsevat rohkaisua. Keneltä ? Minulta ja Sinulta !
Me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa ja apua jokainen päivä.
Filip: 4:13 Apu tulee Herralta. Jumalan sana on kuin balsamia meidän haavoihimme.
Herra tahtoo olla meidän uskovien esikuvia - puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa
ja puhtaudessa. 1 Tim. 4:12
Meidän tulee olla uskon henkisiä - eikä sen kuohuttajia. Sillä on usko luja luottamus, joka
perustuu Jumalan sanaan.
Omistamme Isä - lapsi suhteen ja rukoilemme työtä tehdessä ja tietä kävellessä.
Hoitaa oma sielun elämä on hyvin tärkeää. Jumala virvoittaa meitä hengellänsä,
että jaksamme taas virvoittaa muita.
Saamme katsella Häntä, joka meitä rakastaa ja on maksanut kalliin hinnan kuollessaan
ristillä meidän syntiemme tähden.
1 Piet.1:3-4 Olkoon meidän yllämme aina se elävä toivo, niin kuin sateenkaari -
lupaus tulevasta, jossa vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa.
Herra pitää meistä huolen !
Rakkain terveisin ! Pirjo Lehtimäki
Hoivatkaa toinen toistanne !
Rom:15:5-7
Raamattu opettaa meitä rakastamaan toisiamme, siitä maailma meidät tuntee,
tämä on voimaase vihollisen hyökätessä. Meidän tulee rientää sen tykö joka
tarvitsee tukea taistelun keskellä. Se on rakkautta käytännössä.
Ennen kaikkea olkoon Teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä
rakkaus peittää syntien paljouden.
Tutkitaan itseämme löytyykö meistä - minusta rakkautta käytännössä, ei niinkään sanoissa.
Olemmeko täytetty rakkauden hengellä ?
Huomaanko seurakunnan kokouksessamme se arka ja pälyilevä lähimmäinen,
joka tatvitsee kätemme kosketusta ja ehkä joitain lämpöisiä sanoja.
Kuinka suhtaudumme entisiin väärinkäyttäjiin ? Ovatko he meidän silmissämme
vieläkin samoja vai loistavia tähtiä täällä pimeässä maailman ajassa.
He tarvitsevat rohkaisua. Keneltä ? Minulta ja Sinulta !
Me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa ja apua jokainen päivä.
Filip: 4:13 Apu tulee Herralta. Jumalan sana on kuin balsamia meidän haavoihimme.
Herra tahtoo olla meidän uskovien esikuvia - puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa
ja puhtaudessa. 1 Tim. 4:12
Meidän tulee olla uskon henkisiä - eikä sen kuohuttajia. Sillä on usko luja luottamus, joka
perustuu Jumalan sanaan.
Omistamme Isä - lapsi suhteen ja rukoilemme työtä tehdessä ja tietä kävellessä.
Hoitaa oma sielun elämä on hyvin tärkeää. Jumala virvoittaa meitä hengellänsä,
että jaksamme taas virvoittaa muita.
Saamme katsella Häntä, joka meitä rakastaa ja on maksanut kalliin hinnan kuollessaan
ristillä meidän syntiemme tähden.
1 Piet.1:3-4 Olkoon meidän yllämme aina se elävä toivo, niin kuin sateenkaari -
lupaus tulevasta, jossa vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa.
Herra pitää meistä huolen !
Rakkain terveisin ! Pirjo Lehtimäki
Huhtikuu
Huhtikuu 2025
Odotamme kevään tuloa ja seuraamme mielenkiinnolla luonnossa tapahtuvaa heräämistä ja muutosta. ”Lumi suli, kevät tuli, puro sanoi, puli puli”.
Uuden elämän alku.Jesajan kirjassa 43:19 luemme: ” Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle”.
Monta hyvää asiaa tuossa raamatun jakeessa. Nähdä, huomata, että jotain on tapahtumassa. On syntymässä jotakin uutta. Kylmä maa talven jälkeen lämpiää ja sieltä vaan taimet pyrkii ylös valoon ja vapauteen. Jotkut kasvit tulevat ensin esiin ja jotkut myöhemmin. Me seuraamme luontoa aina kevättä kohti mentäessä, että mitähän kasveja sieltä maasta oikeen ensin ensiin nousee. Jotkut kasvit puskevat esiin vaikka luntakin on vielä maassa. Autiomaa on auringon paahtama ja rutikuiva paikka, jossa pöly lentää tuulen mukana paikasta toiseen ja siellä ei juurikaan kasva mitään. Kun Jumala antaa sateen erämään ylle niin kuiva maa herää; vedet virtaavat ja keitaita syntyy. Vesi saa ihmeitä aikaan. Ilmestyskirjassa on kirjoitettuna luvussa 7:17 ” sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, paimentaa heitä ja johdattaa heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”
”Herra, Sinun käsiisi minä anna henkeni” Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Sitä vietettiin jo 100-luvulla. Pääsiäistä vietetään Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi. Pääsiäinen ajoittuu kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin, jonka vuoksi meidän kalenterissamme ajankohta vaihtelee eri vuosina 22 maaliskuuta ja 25 huhtikuuta välisenä aikana.
*Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko. Palmusunnuntain nimi viittaa siihen, että Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset heittivät hänen kulkutielleen palmunoksia.
*Kiirastorstaita vietetään Jeesuksen viimeisen aterian muistoksi. Jeesus pesi opetuslastensa jalat, asetti ehtoollisen ja ennusti Juudaksen pettävän hänet. Illalla hän vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Yöllä Jeesus pidätettiin.
*Pitkäperjantaina Jeesusta kuulusteltiin ja hänet tuomittiin kuolemaan sekä ristiinnaulittiin Golgatalla. Hän antoi henkensä ja hänet haudattiin. Jeesus sovitti ihmisten synnit kuolemallaan, hän voitti kuoleman vallan.
*Pääsiäispäivä on Jeesuksen ylösnousemisen juhla. Jeesuksen haudalle tulleet naiset huomasivat, että hauta on tyhjä.
*Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille. Jeesyksen ilmestymiset vakuuttivat heidät siitä, että Jeesus on noussut kuolleista ja että hän elää.
1.Johanneksen kirje 2:2 Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.
Siemenen ihme: Mutta Jeesus vastasi heille: Johaneksen evankeliumissa 12:24 ”On tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa. Tätä sanoessaan Jeesus viitasi siihen, mitä hänellä oli edessä – hänen kuolemansa. Jeesus todella jäi yksin meidän syntiemme kanssa. Hän huudahti ristiin naulittuna Golgatan kummulla: ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit”. Jeesuksen kuoleman jälkeen ovat monet ihmiset saaneet kokea ”uudestisyntymisen”. Hänen pyhä verensä vuosi meidän syntisyytemme tähden. Pelastus Jeesukessa Kristuksessa on voimassa vielä tänäänkin. Sitä tarjotaan juuri sinulle !. Rukoile sydämessäsi tai ihan ääneen: ”Tule Herra Jeesus minun elämääni”. Usko on siemen, joka itää ja kasvaa meidän sisäisesä maailmassamme ja saa aikaan uuden elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Uskovina me näemme ja koemme pääsiäisen tapahtumat raamatun kertomalla tavalla suurena siunauksena.
Reino Pitkänen
Huhtikuu 2025
Odotamme kevään tuloa ja seuraamme mielenkiinnolla luonnossa tapahtuvaa heräämistä ja muutosta. ”Lumi suli, kevät tuli, puro sanoi, puli puli”.
Uuden elämän alku.Jesajan kirjassa 43:19 luemme: ” Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle”.
Monta hyvää asiaa tuossa raamatun jakeessa. Nähdä, huomata, että jotain on tapahtumassa. On syntymässä jotakin uutta. Kylmä maa talven jälkeen lämpiää ja sieltä vaan taimet pyrkii ylös valoon ja vapauteen. Jotkut kasvit tulevat ensin esiin ja jotkut myöhemmin. Me seuraamme luontoa aina kevättä kohti mentäessä, että mitähän kasveja sieltä maasta oikeen ensin ensiin nousee. Jotkut kasvit puskevat esiin vaikka luntakin on vielä maassa. Autiomaa on auringon paahtama ja rutikuiva paikka, jossa pöly lentää tuulen mukana paikasta toiseen ja siellä ei juurikaan kasva mitään. Kun Jumala antaa sateen erämään ylle niin kuiva maa herää; vedet virtaavat ja keitaita syntyy. Vesi saa ihmeitä aikaan. Ilmestyskirjassa on kirjoitettuna luvussa 7:17 ” sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, paimentaa heitä ja johdattaa heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”
”Herra, Sinun käsiisi minä anna henkeni” Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Sitä vietettiin jo 100-luvulla. Pääsiäistä vietetään Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi. Pääsiäinen ajoittuu kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin, jonka vuoksi meidän kalenterissamme ajankohta vaihtelee eri vuosina 22 maaliskuuta ja 25 huhtikuuta välisenä aikana.
*Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko. Palmusunnuntain nimi viittaa siihen, että Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset heittivät hänen kulkutielleen palmunoksia.
*Kiirastorstaita vietetään Jeesuksen viimeisen aterian muistoksi. Jeesus pesi opetuslastensa jalat, asetti ehtoollisen ja ennusti Juudaksen pettävän hänet. Illalla hän vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Yöllä Jeesus pidätettiin.
*Pitkäperjantaina Jeesusta kuulusteltiin ja hänet tuomittiin kuolemaan sekä ristiinnaulittiin Golgatalla. Hän antoi henkensä ja hänet haudattiin. Jeesus sovitti ihmisten synnit kuolemallaan, hän voitti kuoleman vallan.
*Pääsiäispäivä on Jeesuksen ylösnousemisen juhla. Jeesuksen haudalle tulleet naiset huomasivat, että hauta on tyhjä.
*Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille. Jeesyksen ilmestymiset vakuuttivat heidät siitä, että Jeesus on noussut kuolleista ja että hän elää.
1.Johanneksen kirje 2:2 Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.
Siemenen ihme: Mutta Jeesus vastasi heille: Johaneksen evankeliumissa 12:24 ”On tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa. Tätä sanoessaan Jeesus viitasi siihen, mitä hänellä oli edessä – hänen kuolemansa. Jeesus todella jäi yksin meidän syntiemme kanssa. Hän huudahti ristiin naulittuna Golgatan kummulla: ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit”. Jeesuksen kuoleman jälkeen ovat monet ihmiset saaneet kokea ”uudestisyntymisen”. Hänen pyhä verensä vuosi meidän syntisyytemme tähden. Pelastus Jeesukessa Kristuksessa on voimassa vielä tänäänkin. Sitä tarjotaan juuri sinulle !. Rukoile sydämessäsi tai ihan ääneen: ”Tule Herra Jeesus minun elämääni”. Usko on siemen, joka itää ja kasvaa meidän sisäisesä maailmassamme ja saa aikaan uuden elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Uskovina me näemme ja koemme pääsiäisen tapahtumat raamatun kertomalla tavalla suurena siunauksena.
Reino Pitkänen