Seurakunnan historia
PIENTEN ALKUJEN PÄIVÄT
v. 1945 - 1950
Suomalaisten hengellisestä kokoustoiminnasta kirjatut ensimmäiset muistiinpanot ovat peräisin vuodelta 1945, jolloin joulukuun 15. päivä pidettiin tilaisuus Mölnlyckessä. Heti vuoden taitteessa järjestettiin ensimmäinen suurempi kokous, johon vierailevaksi puhujaksi tuli vapaakirkon pastori Aimo Huttunen Suomesta. Näihin aikoihin useita uskovia liittyi Mölnlycken Smyrnaan, joka oli silloin Göteborgin Smyrnan rukouspiiri. Toiminta alkoi kaksikielisenä. Kokouksissa oli säännöllisesti mukana ruotsalaisen seurakunnan pastori ja evankelista, jotka puhuivat suomalaisille tulkin välityksellä.
Vuoden 1946 juhannuksena järjestettiin kolmepäiväiset, kaksikieliset kesäjuhlat, joihin osallistui yli 100 henkilöä.
Tällöin oli Suomesta juhlapuhujana Kaarlo Syväntö. Näillä juhlilla kastettiin viisi suomalaista.
Muutaman seuraavan vuoden kokoustoiminnasta ei ole kirjallista tietoa, mutta Göteborgissa, Kungsgatanilla, erään hammaslääkärin tarjoamissa tiloissa, pidettiin joitakin kokouksia v. 1950
Arvi ja Selma Kronsit toimesta. Kronsit vaikuttivat myös jonkin verran Mölnlyckessä.
KOKOUSTOIMINTA JÄRJESTÄYTYY
todennäköisesti vuosien 1950, 1951 taitteessa
Järjestäytynyt kokoustoiminta alkoi todennäköisesti vuosien 1950 1951 taitteessa syntyjään virolaisen
Abel Milderin johdolla. Hän oli tutustunut suomalaisiin uskoviin
Mölndalin Sionseurakunnassa, missä oli kastettu suomalainen aviopari.
Abel Milder, Hilma Koski, Anja Riitta Häkkinen ja sukuloimaan tullut sisar Taivainen kokoontuivat rukoilemaan koteihin, kunnes kokoontumispaikaksi saatiin
Krokslätts Parkgatan 57: n kellarikerroksessa sijainnut kerhohuone. Siellä virolainen Milder saarnasi suomeksi vähän murtaen, mutta sydämen lämmöllä ja kyynelin. Kokouksissa lauloi pieni lauluryhmä kitaran ja mandoliinin säestyksellä. Säännöllisessä toiminnassa oli silloin mukana alle 10 uskovaa.
Kerhohuoneessa aloitettiin myös lapsille pyhäkoulu Anja-Riitta Häkkisen, Irene Blomqvistin ja Lahja Revon johdolla.
Jumala siunasi orastavan työn rohkaisten palvelijaansa ja pientä uskovien ryhmää Hengen sanomien kautta.
APUA TYÖHÖN
v. 1951
Saarnatointa yksin hoidettuaan Milder alkoi väsyä ja hänelle kutsuttiin avuksi vierailevia puhujia,
kuten Aleksi Ahonen Jönköpingistä ja Akseli Pukari Motalasta.
Vuosina 1951, 1952 kokouksissa kävi muutaman kerran Sanaa jakamassa Boråsissa ansiotyössä ollut saarnaaja Otto Pyykkönen. Kastetilaisuudessa v. 1952 hän kastoi Mölndalin Salemissa kuusi ensimmäistä, järjestäytyneen suomalaistyön ensihedelmänä uskoon tullutta. Hengen sanomissa luvattu herätys oli alkanut.
Kerhohuone täyttyi kuulijoista. Suurin osa uskovista oli nuoria ja joukossa oli Milderien lisäksi muitakin virolaisia.
MÖLNDALIN JA MÖLNLYCKEN RYHMÄT YHDISTYVÄT
v. 1952
Mölnlycken uskovien ryhmän tutustuttua Milderin Mölndalin Krokslättissa aloittamaan toimintaan ja ryhmien yhdistyttyä v. 1952 työ sai lisävoimia. Yhdistyneeseen ryhmään liittyi muitakin paikkakunnalle ansiotyöhön hakeutuneita uskovia. Nyt toiminnassa oli jo n. 30 henkilöä.
Milder sairastui ja joutui keuhkoparantolaan. Työ kuitenkin jatkui ja siitä kantoivat nyt vastuuta yhdessä Joonas Unnukainen, Johannes Kallio sekä osan vuotta Veikko Laukkanen ja Heino Sirkiä.
SMYRNAN AIKAKAUSI,
Parkgatan 1
6.9.1952 8.9.1963
TEPPO TELKKINEN ( 1952 - 1957 )
SMYRNAN SUOMALAINEN HELLUNTAIRYHMÄ
(Ote pöytäkirjasta n:o 1, 1. kokous)
”Pöytäkirja tehty suomalaisten Helluntaikristittyjen kokouksessa, Göteborgissa 6.9.1952. Puheenjohtajana toimi Otto Pyykkönen ja kirjurina Anja Häkkinen.
I §
Kokouksen tarkoituksena oli, että Krokslätin ja Mölnlycken uskovaiset yhdessä perustaisivat Suomalaisen Helluntairyhmän liittymällä Göteborgin Smyrna seurakuntaan varsinaisiksi jäseniksi (johon jo monet olivat kuuluneetkin) ollen sen valvonnassa ja tukena; laillisesti kuin itsenäinen seurakunta.
II §
Näin ollen sitoudumme noudattamaan kokonaisuudessa niitä voimassa olevia lakeja ja sääntöjä, jotka ovat hyväksytty Smyrnassa.
III §
Seurakunnan asioita hoitamaan valittiin Teppo Telkkinen, sihteeriksi Anja Häkkinen, rahaston hoitajaksi Pekka Jänis sekä järjestysmieheksi Henry Piirainen…
1V §
Varsinaisen rukoushuoneen puutteessa seurakunnan toiminta jatkuu toistaiseksi eri paikoissa kuten: Göteborgissa, Krokslätissa, Mölnlyckessä ja Jonseredissa.
Perustamiskokouksessa ryhmän jäsenyyteen liittyi 13 Helluntaikristittyä.
Tällöin Smyrnan saarnaajana oli Harald Gustafsson. Suomalaisilla oli hyvä yhteistyö Krokslättissa, Mölndalin Salemseurakunnan kanssa, jolta saatiin kokoustilat. Suomalaisten suosima Gustavsbergin asutusalue sijaitsi lähellä Salemia.
SMYRNAN KELLARI
Lokakuussa v. 1952 saatiin vakituiset kokoustilat Smyrnakirkon kellarikerroksesta, missä kokoonnuttiin sunnuntaisin ja tiistaisin, myöhemmin myös lauantaiiltaisin lähes 11 vuotta.
Syyskuussa v. 1953 Helluntairyhmään kuului 30 jäsentä, joista lähes puolet oli inkeriläisiä. Joukossa oli myös virolaisia, jotka viihtyivät suomalaistyön parissa. Julistuksesta kantoivat päävastuun Teppo Telkkisen ohella Jaakko Meijanen ja Heino Sirkiä, joka toimi myös ryhmän kuoronjohtajana. Kaikki veljet palvelivat hengellisessä työssä ansiotyönsä ohella, sillä palkattua työntekijää ei vielä silloin ollut.
JÄRJESTÄYTYMISTÄ
(Ote pöytäkirjasta n:o 1 , kokous 3.10.1953)
II §
”Esitettiin valittavaksi toimikunta käsittelemään käytännöllisiä asioita. Päätettiin valita entisen kolmen lisäksi, jotka olivat seuraavat : T. Telkkinen, P. Jänis ja H. Piirainen, neljä uutta veljeä, seuraavat: J. Kallio, A. Milder, J. Meijanen ja H. Sirkiä. Yllämainitut seitsemän henkilöä olemaan vastuussa kaikesta ryhmämme toiminnasta.”
ENSIMMÄINEN KONFERENSSI
Ensimmäinen Göteborgin Smyrnan suomalaisten järjestämä konferenssi pidettiin juhannuksena v. 1954. Sananjulistuksesta vastasivat oman ryhmän työntekijä Teppo Telkkinen sekä Suomesta tulleet puhujat Matti Koponen ja Antti Ropo. Juhlilla kuoro lauloi Valentin Oravan johdolla.
Smyrnan suureen kirkkosaliin oli kokoontunut n. 100 henkeä.
JOHTAVAT VELJET
Väsynyt Telkkinen pyysi 4.9.1954 vapautusta ryhmän johtajan tehtävästä, mikä hänelle myönnettiin.
Kokouksessa 27.11.1954 häntä ehdotettiin ryhmän vanhimmaksi ja hänet myös hyväksyttiin. Samassa kokouksessa johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Heino Sirkiä ja johtaviksi veljiksi Henrik Piirainen, Valentin Orava, Pekka Jänis ja H Airikainen.
LÄHETYSSEURAN PERUSTAMINEN
Lähetystyö on saanut vallata suomalaista ryhmää alusta asti. Vuoden 1954 lopulla tehtiin päätös Lähetysseuran perustamisesta. Ensimmäinen kannatettava työntekijä oli kenialainen evankelista Hezron Ouko Afrikassa ( 1955 1992 ).
VANHIMMISTO
Kokouksessa 4.9.1955 Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän johtajaksi valittiin jälleen T Telkkinen ja vanhimmistoon Valdemar Kopare, Pentti Repo, Heino Sirkiä ja Johannes Kallio. Kokouksessa 24.11.1956 vanhimmistoa vahvistettiin ottamalla mukaan veljet Aleksander Kopare ja Aapo Virolainen. Alkuaikoina vanhimmistoveljet vaihtuivat usein ja palvelivat monesti vain lyhyitä jaksoja.
OLAVI RUNOLINNA (1957-1958)
Telkkisen pyydettyä eroa tehtävästään 15.2.1957, ryhmä äänesti muutaman johtavan veljen ehdotuksesta johtajakseen Olavi Runolinnan. Smyrnan johtavien veljien pyynnöstä Telkkinen hoiti vielä suomalaisen ryhmän asioita, kunnes Runolinna astui tehtäväänsä 23.2.1957.
Syyskuussa v. 1957 Göteborgin suomalaisia helluntaikristittyjä oli 43, mutta vuoden lopulla heitä oli jo 52.
Yhdessä päätettiin kerätä Runolinnalle vakituisen palkan sijasta uhri kerran kuukaudessa, ryhmän omassa kokouksessa.
VEIKKO LAUKKANEN ( 1959-1961 )
Olavi Runolinna oli samanaikaisesti myös Boråsin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan paimenena, joten hänen Göteborgista poissa ollessaan ryhmän juoksevia asioita hoiti Veikko Laukkanen. Saarnaajan työ kahdella paikkakunnalla kävi Runolinnalle liian raskaaksi ja hän ehdotti Smyrnan suomalaisryhmää etsimään itselleen oman työntekijän ja pyysi 13.12.1958 saada jättää tehtävät Göteborgissa seuraavan vuoden alusta. Ryhmä uskottiin nyt Veikko Laukkaselle.
APUA TYÖNTEKIJÄPULAAN
Veikko Laukkasen jättäessä tehtävänsä 11.3.1961 jäi Helluntairyhmä ilman vakituista työntekijää. Vaikeuksista huolimatta toiminta kuitenkin jatkui. Kesällä tuli V i l j o K o i v i s t o auttamaan n. kuukaudeksi. Toiminta piristyi. Samana kesänä järjestettiin myös juhannusjuhlat, joissa oli vierailevina puhujina Mauri Liukkunen ja Kaarlo Toivio. Toivio oli silloin Boråsin helluntaiseurakunnan saarnaajana ja hän kävi Göteborgissakin pitämässä raamattutunteja.
SULO SALO (1961-1964, 1967)
1. kokoaikainen, palkattu työntekijä
Oman, vakituisen ja kokoaikaisen työntekijän saaminen ei ollut helppoa, mutta hänetkin saatiin, kun yhdessä asian puolesta rukoiltiin. Suomesta kutsuttu Sulo Salo muutti Göteborgiin Smyrnan suomalaisten keskuuteen. Salo otti paimenen tehtävän vastaan lokakuussa v. 1961 ja vielä saman vuoden loppupuolella kastettiin 11 uskoontullutta.
Nyt jäseniä oli 47. Vakituisen työntekijän puuttuminen oli verottanut laumaa.
Vuoden 1962 aikana ryhmään muutti Suomesta jo siellä uskoontulleita, musikaalisia jäseniä, jotka vaikuttivat lahjoillaan piristävästi kokoustoimintaan. Kuoro sai johtajakseen Lauri Tommisen (1962-1967), solistina toimi mm. Iris Tarvudd ja säestäjiä oli useampia. Tänä aikana kuoro lauloi yhdessä boråsilaisten kanssa levyn, jota myytiin n. 1000 kappaletta.
Monet vierailijat, kuten Helsingin Saalemin torvisoittokunta ja useat sananjulistajat kävivät virkistämässä heimolaisiaan.
Vuosi 1963 on kirjattu muistiin vilkkaan toiminnan aikana, jolloin koettiin pientä herätystäkin. Smyrnan Suomalaiseen Helluntairyhmään liitettiin kaiken kaikkiaan 27 henkilöä, joista monet tulivat Uddevallasta.
EBENEZERIN AIKAKAUSI,
Skolgatan 26
8.9.1963 6.1.1974
EBENEZER, SKOLGATAN 26
Suomalaisten keskuudessa herännyt toive suuremman rukoushuoneen saamisesta alkoi toteutua, kun ruotsalaisen Smyrnaseurakunnan taholta tuli 8.9.1963 ilahduttava ehdotus: Nyt olisi mahdollisuus vuokrata baptistien Ebenezerrukoushuone, joka sijaitsi aivan Smyrnan lähellä, Hagassa. Smyrnan suomalaisryhmä otti tilaisuudesta vaarin ja vuokrasi rukoushuoneen samana päivänä toimintaansa varten ja näin uudeksi osoitteeksi tuli Skolgatan 26.
Joulukuussa v. 1963 Sulo Salon piti matkustaa Suomeen hänen vaimonsa sairastuttua vakavasti. Samoihin aikoihin Göteborgissa vieraillut evankelista Viljo Koivisto jäi pyynnöstä Salon sijaiseksi. Salo jätti kuitenkin tehtävänsä 2.2.1964 ja Koivisto jatkoi sitä 20.4.1964 asti. Koiviston lähdettyä hänen tilalleen tuli viideksi viikoksi Raul Laine.
JOHN SIEVÄNEN (1964-1966)
2. kokoaikainen, palkattu työntekijä
Saarnaaja John Sieväsen vieraillessa Göteborgissa häntä pyydettiin Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän paimeneksi. Annettuaan myöntävän vastauksen Sievänen astui virkaansa kesäkuussa v. 1964. Tällöin ryhmässä oli 85 jäsentä.
Göteborgissa vallinneen asuntopulan vuoksi Sieväset joutuivat asumaan Boråsissa. Kaksi seuraavaa toimintavuotta oli ryhmän rakentumisen ja kasvun aikaa. Työ laajeni ja vahvistui kaikin puolin. Löydettiin uusia evankelioimiskohteitakin. Sievänen sanoutui kuitenkin irti tehtävästään jo v. 1966 ja muutti perheineen Kanadaan.
Käännyttiin jälleen entisen paimenen, Sulo Salon puoleen ja pyydettiin häntä uudelleen tehtävään. Hän lupautui ja saapui Göteborgiin 3.11.1966. Salon työkausi jäi kuitenkin tällä kertaa lyhyeksi ja läksiäisiä vietettiin jo 21.5.1967. Työtä hoiti kesän ajan pari vuotta aikaisemmin Göteborgiin muuttanut, Ruotsin kentän pitkäaikainen evankelista Arvo Natri.
VEIKKO LÄHDE (1967-1969)
3. kokoaikainen, palkattu työntekijä
Syksyllä 16.9.1967 Smyrnan Suomalainen Helluntairyhmä sai paimenekseen kokeneen saarnaajan, Veikko Lähteen. Vuosien 1967-1968 toiminnassa tapahtui suuria muutoksia. Koettiin menetyksiäkin. Monta aktiivista, laulu ja soittotaitoista jäsentä muutti Suomeen ja Kanadaan. Siirtotodistuksia kirjoitettiin yli 20 ja jäsenmäärä putosi 137:stä 113: sta.
Menetyksistä huolimatta Herra piti laumastaan huolen. Näihin vaiheisiin saapui Jönköpingistä, vielä nykyisinkin seurakunnan uskollisena pianistina tunnettu, tarmokas Kyllikki Magdaleena Willgren puolisonsa Arton kanssa.
Työ alkoi jälleen virkistyä. Rauno Ojala otti jäljelle jääneen pikkukuoron johtoonsa (1967-1978). Julistettu Sana, opetus ja Pyhän Hengen aistittava läsnäolo vahvistivat jäseniä. Amerikan kutsuessa Lähde piti viimeisen kokouksensa Göteborgin Smyrnan suomalaisten paimenena 23. päivä maaliskuuta v. 1969.
EINO VÄLIPAKKA (1969-1978)
4. kokoaikainen työntekijä
Uutta paimenta odotellessa kantoivat työstä vastuun omat vanhimmistoveljet vierailevien puhujien tukemana.
Ryhmä sai jälleen Suomesta uusia mieslaulajia ja näin voitiin perustaa mieskvartetti, jonka muodostivat veljet Toivo Kettunen, Rauno Ojala, Tapani Vaija ja Keijo Viitanen.
Huhtikuussa v. 1969 lähetettiin saarnaaja Eino Välipakalle vierailukutsun yhteydessä tiedustelu, voisiko hän tulla Smyrnan suomalaisten paimeneksi. Myöntävän vastauksen saatuaan ryhmäläiset toivottivat Eino Välipakan 15.5.1969 tervetulleeksi keskuuteensa. Eino ja Aino Välipakka sekä lapsista kaksi nuorinta, Riitta ja Rauno, liitettiin 1.6.1969 Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän jäsenyyteen.
Vuosien mittaan on saatu kuulla Raunon puhtaita viulusooloja ja Riitan, monivuotisen, uskollisen säestäjän taitavaa pianonsoittoa.
Rauno Välipakka oli ensimmäinen Ruotsissa asuva suomalainen, jonka kanssa Ristin Voitto teki äänilevyn tuottamissopimuksen v. 1975, jolloin Rauno soitti viulullaan levyn ”Sydämellä Jeesuksen”. Samana vuonna sai hänen aloitteestaan alkunsa sekä Ruotsissa että Suomen puolella tutuksi tullut laulu ja soitinyhtye Sarastus, jossa soittajien ja laulajien määrä on vuosien aikana vaihdellut. Yhtye oli suurimmillaan v. 1981, jolloin se levytti ensimmäisen kerran. Toinenkin äänite tehtiin v. 1984. Mainittakoon vielä, että v. 1986 Rauno Välipakka perusti myös seurakunnan musiikkivoimat yhdistävän Suurkuoron, joka juhlisti suurempia tilaisuuksia. Mirja Välipakka lauloi sooloja.
Välipakan saapumisen jälkeen Göteborgissa pidettiin suomalaisten toimesta helluntaikonferenssi 24.26.5.1969 Baptistikirkon tiloissa.
Helluntairyhmän työ meni eteenpäin joka sektorilla. Koettiin siunauksen aikoja. Jäsenmäärä kasvoi nopeasti uskoontulleilla, uudistuneilla ja siirtotodistuksen kautta liittyneillä jäsenillä.
V. 1970 ryhmä sai osallistua uuteen lähetysvastuuseen, kun Matti Koskelainen perheineen lähti Etiopiaan. Nuorisotyö sai virikettä. Järjestettiin nuorisopäivät omissa tiloissa. Samana vuonna aloitettiin lapsityö useammassa kaupunginosassa.
Vuonna 1971 pyhäkoulunopettajille pidettiin omat kurssit ja sen kautta lapsityö taas laajeni.
Ympäristötyöhön kutsuttiin v. 1972 evankelistat Eino Sirkiä ja Tuula Leppämäki.
TOIVO VAUHKONEN (1972-1973)
5. kokoaikainen työntekijä
Toivo Vauhkonen tuli vähäksi aikaa toiseksi työntekijäksi. Hänen työkenttänään oli pääasiassa ympäristötyö. Jo seuraavan vuoden syyskuussa hän muutti perheineen Södertäljeen.
LINNEAKIRKON AIKAKAUSI,
Linnegatan 35
1.1.1974 31.3.1983
LINNEAKIRKKO OLI ENTINEN METODISTIKIRKKO. SALI OLI TAVATTOMAN KORKEA. KAHDET PARBEKKEET JA “KIRKOLLINEN” KAIKU KUULUIVAT ASIAAN.
Syksyllä v. 1973 tarjoutui mahdollisuus vuokrata tilavampi rukoushuone Linnegatan 35:ssä sijaitsevasta, Gileadseurakunnan omistamasta Linneakirkosta.
(Ote pöytäkirjasta 6.10.1973):
”Linneakirkko on saatu seurakunnan käyttöön 1. pv:stä tammikuuta alkaen vuokran ollessa 1500 kr kuukaudessa, johon sisältyy lämmitys ja sähkö. Mahdollinen vuokrankorotus tapahtuu yleisten lämmityskustannusten noustessa. Keittiötä saa käyttää eri sopimuksen mukaan, josta peritään lisävuokra.
Suullisesti seurakunta lupautui auttamaan sisustuskorjaustalkoissa, sekä lainaamaan yhdistykselle kirkkoa suurkokousten aikana, jolloin voimme pitää omat kokoukset alasalissa.”
Suuren remontin jälkeen saatiin yläsalissa, 52:n portaan korkeudessa, viettää avajaisjuhlakokoukset 5.6.1.1974. Juhlapuhujana oli Veikko Manninen Suomesta.
Samana vuonna saatiin vuokrata Osmo Kuusisen toimesta Gileadseurakunnalta myös lasten kesäleiripaikka Horredista. Ihan ensimmäinen lasten leiri pidettiin jo v. 1972, jolloin ohjaajina olivat Osmo Kuusinen, Rauno Ojala ja Eino Sirkiä. Osmo Kuusisen jälkeen lapsityön johtoon astui Reino Pitkänen (1979-1990) ja hänen johdollaan leirityö jatkui monta vuotta.
Seuraavan vuoden maaliskuussa evankelista Ritva Lajunen tuli muutamaksi kuukaudeksi Göteborgiin, ympäristötyöhön. Ritvasta tuli uskollinen lähetyssaarnaaja, jota on kannatettu ja yhä kannatetaan yhdessä Varkauden Helluntaiseurakunnan kanssa. Ritva siunattiin lähetystyöhön Japaniin 1.2.1976.
MAUNO JÄRVINEN (1976-1980)
6. kokoaikainen työntekijä
Välipakan työtoveruuteen, toiseksi työntekijäksi, saapui 15.12. 1976 saarnatointaan aloitteleva Mauno Järvinen perheineen Katrineholmista. Järvisen tehtävänä oli lähinnä ympäristön rukousryhmien hoito, ympäristökokousten järjestäminen, kortiston hoito ja yhteydenpito Smyrnaan. Leena Järvinen oli suuri apu miehensä rinnalla monissa tehtävissä seurakunnan hyväksi. Mauno Järvinen muutti Trollhättaniin saarnaajaksi 29.3.1980.
Monivuotinen Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän paimen, Eino Välipakka, saavutti eläkeiän ja jäi pois saarnaajan tehtävästä 15.6.1978. Hänen työkautensa Göteborgissa, päätoimisena työntekijänä kesti kunnioitettavat 9 v ja 1 kk. Paljon uudistuksia saatiin näinä vuosina aikaan työn samalla laajetessa. Kiitollisuus koetaan muistoina.
Muutaman kuukauden kuluttua eläkkeelle jäämisestään Välipakkaa pyydettiin uudelleen mukaan vanhimmistoon (1978-1993) Aulis Lehdon tultua uudeksi työntekijäksi.
1970 LUVUN VANHIMMISTO:
Eino Koivula (kuoli v. 1973)
Eino Välipakka, ent. saarnaaja (1978 )
Pentti Siitonen
Oiva Marinen (erosi v. 1975)
Jorma Nieminen
Rauno Ojala
Pentti Pitkäniemi (1971)
Toivo Kettunen (1977)
Reino Pitkänen (1977)
Mauno Järvinen, toinen työntekijä (1976)
Aulis Lehto, uusi saarnaaja (1978)
Olkoon tämä nimilista kunnianosoitus veljien pitkäaikaisesta yhteistyöstä.
AULIS LEHTO (1978 -1986)
7. kokoaikainen työntekijä
Jo keväällä v. 1978 päätettiin pyytää ryhmän uudeksi työntekijäksi Aulis Lehtoa. Lehdon perheen tulojuhlaa vietettiin 12.8.1978. Jälleen kääntyi lehti suomalaistyön historiassa. Heti saavuttuaan Aulis Lehto pani tuulemaan. Oitis korjattiin kirkon akustiikka ja sähkötyöt teki talkootöinään toisten veljien avustamana sähkömies Juhani Laukkanen.
Lähetysompeluseura eli nykyiset Lähetyksen Työillat, aloitettiin 12.10.1978 Leena Järvisen, Kyllikki Virolaisen ja Anja Kokkosen toimesta. Leenan jälkeen toiminnan johdossa oli Kyllikki (1980-1984 ) ja myöhemmin Liisa Lehikoinen (1984-1997). Nykyisin torstain työiltoja vetää seurakunnan emäntä Saara Suomela (1997). Lähetyksen Työilloista on kirjoitettu kaksi kuvitettua päiväkirjaa, joista käy ilmi työn luonne.
Samana vuonna käynnisti evankelista Arvo Natri (1978 – 1994) teetupatyön Linneakirkon katutasossa. Emäntinä olivat alkuaikoina Aune Asp ja Elsa Laukkanen. Pian työ laajeni ja vilkkaimmillaan oli viisi teetupaa toiminnassa samanaikaisesti. Altista palveluväkeä riitti joka tuvalle.
Lapsi ja nuorisotyön johdossa toiminut Osmo Kuusinen lähti syksyllä v. 1979 Ruotsin kentän suomalaisryhmiä kiertäväksi evankelistaksi. Seuraavana vuonna Osmo ja Sylvi (paremmin Yppynä tunnettu) Kuusinen muuttivat lapsineen Jönköpingiin.
Vuonna 1979 aloitettiin myös Lähiradio Linnean lähetykset Smyrnan kautta aaltopituudella 87,9 mhz kaksi kertaa viikossa. Työn toimittajaksi ja toimitussihteeriksi valittiin T i m o H a k k a r a i n e n . Hakkaraisen muutettua Tukholmaan lähiradiotyöstä otti vastuun Reino Pitkänen ( 1989 1999 ).
V. 1980 Eija Pitkänen valittiin lähetyskassan hoitajaksi.
Tätä tehtävää hän hoitaa vieläkin v. 2002. Eija Pitkänen oli myös pitkäaikainen lähetyskirjeenvaihtaja, mutta hän luovutti tämän tehtävän Anna Liisa Lindemanille v. 1997.
Vuosina 1980 ja 1981 kastettiin yhteensä 66 uskovaa, molempina vuosina 33 henkilöä. Suurimmillaan vuoden 1980 jäsenluku oli 299. Suomalaisen Helluntairyhmän tähänastisessa historiassa nämä edellä mainitut vuodet olivat kaikista hedelmällisimmät. Miltei joka kuukausi oli kastetilaisuus. Vanhimmistoveli Rauno Ojala toimi kastajana noin kymmenen vuoden ajan.
V. 1981 Smyrnan yhdyshenkilöiksi valittiin lapsityöstä Reino Pitkänen, teetupatyöstä Raimo Louhi ja muiden asioiden hoitajaksi Pentti Pitkäniemi.
GÖTEBORGIN SUOMALAINEN HELLUNTAISEURAKUNTA
1.1.1982
Smyrnan Suomalaiselle Helluntairyhmälle vuosi 1981 oli historiallisesti monestakin syystä merkittävä. Suurimmaksi tapahtumaksi osoittautui kuitenkin ryhmän päätös irrottautua emoseurakunnasta ja järjestäytyä itsenäiseksi seurakunnaksi. Pitkän harkinnan jälkeen suomalaisen ryhmän yksimielinen päätös kirjattiin 31.10.1981 asiakokouksessa, mutta virallisesti itsenäisenä seurakunta aloitti toimintansa vasta 1.1.1982. Tämä n. 300 jäsentä käsittävä uskovien yhteisö sai nimekseen Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta. Uudelleen järjestäytymisen yhteydessä jäi Smyrnaan n. 20 henkilöä.
TIMO HAKKARAINEN (1982-1989)
8. kokoaikainen työntekijä
Göteborgissa jo opiskeluaikanaan seurakunnassa aktiivisesti toiminut sekä Sarastuksen hyvänä kitaristina tunnetuksi tullut Timo Hakkarainen siunattiin seurakunnan toiseksi työntekijäksi 19.6.1982 omissa häissään. Kun Mauno Järvinen oli vihkinyt Timon ja Sirpan avioliittoon, sai Timo samassa tilaisuudessa seurakunnan johdolta työntekijän siunauksen. Seurakunta järjesti häät ja kahvit juotiin kertakäyttömukeista omien keittiötilojen puuttuessa.
Samana vuonna 6.7.11. vietettiin seurakunnan 30vuotisjuhlaa. Työ oli laajentunut niin paljon, että alettiin kaivata suurempia tiloja. Niinpä veljet rupesivat etsimään uutta rukoushuoneeksi sopivaa rakennusta. Seurakunta tarvitsisi nyt seuraavat tilat: Kokoussalin, pyhäkoulu ja raamattukerhotilat, ruokailutilat ja studion radiotyöhön.
Vuonna 1983 seurakunnassa oli 269 jäsentä.
HELLUNTAIKIRKON AIKA,
Redbergsvägen 19
1.4.1983
Toinen suuri ja merkittävä tapahtuma saarnaaja Aulis Lehdon aikakaudella ajoittui vuoteen 1983, jolloin seurakunnasta tuli oman rukoushuoneen omistaja. Kauppakirjat entisen elokuvateatteri Flammanin kiinteistöstä allekirjoitettiin 31.12.1982 entisen omistajan A. B. Huvudstadin konttorissa, Göteborgissa. Uusi rukoushuone oli kulttuurirakennus. Osoitteeksi tuli nyt Redbergsvägen 19. Liikenneyhteydet eri puolille kaupunkia olivat hyvät.
Flammanin yläkerrassa oli asunut vuosikymmeniä Ternebrinkin perhe ja vanhukset saivat jäädä asuntoonsa vuokralaisina.
Heti tammikuun alussa v. 1983 alkoi Helluntaikirkon sisätilojen purkutyö, mikä kävi yllättävän nopeasti. Sitten alkoi rakennusvaihe.
Oman rukoushuoneen hankkiminen sisälsi paljon työtä ja vaivaa. Työn onnistumiseen nähden olivat avainasemassa omat työntekijät, Aulis Lehto ja Timo Hakkarainen, jotka hyvänä parivaljakkona menivät virastosta toiseen asioita hoidellen. Timo oli hyvä tulkki ja Auliksella oli luja usko. Esimerkkinä siitä seuraava tilanne:
Rahaasioista puheen ollen Aulis tuumasi: ”Se on vain järjestelykysymys.”
Kaikkia seurakuntalaisia tarvittiin työssä ja kaitsijat olivat laumalle vaivannäössä hyvänä esimerkkinä. Yhteistyö luo aina yhteyttä.
Kirkon sisustuksen ja rakenteet suunnitteli arkkitehti Ingvar Suneson. Synkännäköisestä salista saatiin maalaamalla kaunis ja valoisa. Suomalaisille ominainen koivu pääsi oikeuksiinsa ja alttariseinällä puhuttelee vieläkin tuohipeitteinen risti.
Vihdoin 24.4.1983 koitti suuri juhlahetki. Kutsuvieraita saapui kaukaa ja läheltä suomalaisten oman Helluntaikirkon vihkiäisiin. Upeana kaikui laulu ”On riemu, kun saan tulla Sun, Herra, temppeliis!”
Kolmaskin suuri, historiallinen muutos tapahtui seurakunnan puitteissa, kun saman vuoden lokakuussa seurakunnan kirjanpito ja rahaasioissa siirryttiin tietokonekäsittelyyn. Tilitoimisto Niilo Malila otti huostaansa tiliasiat, joita ennen hoiti uskollisesti Anni Vaija.
Seurakunnan peruskassaa hoitaa nykyisin myös seurakunnan sihteerinä toimiva Markku Wivolin (1998).
Eläkeläispiiri aloitti toimintansa v. 1985 Pentti Siitosen johdolla. Hyvänä tukena työssä on ollut Rauno Ojala.
Mittavan, 8vuotisen työjakson jälkeen Aulis Lehto palasi perheineen Suomeen. Hän jätti jäljen, joka muistuttaa hänen menneestä työkaudestaan jatkuvasti niitä, jotka elivät hetkissä mukana.
Vaiherikkaiden yhteistyövuosien ja hyvin suoritetun palvelustyönsä jälkeen Timo Hakkarainen muutti Joulukuun 15. päivä v. 1989 Sirpan ja kahden lapsensa kanssa Tukholmaan.
LEEVI HAIKONEN (1987-1990)
9. kokoaikainen työntekijä
Elokuun lopulla v. 1987 seurakunta toivotti tervetulleeksi Amerikasta kotiutuneen saarnaaja Leevi Haikosen perheineen. Kahden ja puolen vuoden aikana, suuren rakennusurakan jälkeen, voitiin taas rauhoittua ja rakentua sisäisesti rikkaan ja hoitavan Sanan kuulossa. Sisaret saivat Vuokosta keittiöapua ja lähetyksen työillat kätevän käsityöihmisen sekä seurakunta uuden äitihahmon.
Haikosten läksiäisiä vietettin 25.3.1990.
MARKKU KYLMÄAHO (1989-1993)
10. kokoaikainen työntekijä
Markku Kylmäaho saapui perheineen Hakkaraisten muuttopäivänä 15.12.1989 ja ehti olla vain vähän aikaa Leevi Haikosen työtoverina. Hänen tehtävänään oli pääasiassa koulutyö Göteborgissa, ympäristötyötä suomalaisten keskuudessa, nuorisotyö seurakunnassa ja kerran kuukaudessa vapaaviikko koulutyössä Ruotsin kentällä. Erityisesti koulu ja nuorisotyössä Markku oli mies paikallaan. Merv i auttoi kokouksissa laulaen ja säestäen.
Markku kävi myös vihkikurssin v. 1990 ja sai näin valtuudet vihkiä laillisesti pareja avioliittoon, mikä ei ollut vielä kovin yleistä helluntaiseurakunnissa.
Kylmäaho oli vielä uskossaan nuori seurakunnan kaitsijaksi, joten hän sai isähahmoja rinnalleen opetustyöhön. Markku oli työyhteydessä Leevi Haikosen, Tauno Rantalan ja Kauko Hostikan kanssa jonkun aikaa, kunnes muutti perheineen työntekijäksi Örebrohun v. 1993.
Seurakunnan kirjanmyyntikin sai uutta puhtia, kun sitä hoitamaan valittiin Kauko Alho (1990-1997).
LEIRITYÖ EDISTYY
Vuonna 1990 perustettiin Länsi Ruotsin Leirilähetys yhdessä Boråsin, Trollhättanin ja Göteborgin kesken. Yhdistykseen voi liittyä helluntaiseurakuntiin kuuluvat, yksittäiset jäsenet. (Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta ei kokonaisuudessaan kuulu yhdistykseen.) Yhdistyksen tarkoituksena oli palvella lapsia, nuoria ja eläkeläisiä leiritoiminnassa ja sopivan leiripaikan hankinnassa.
Vuotta myöhemmin yhdistys osti Gräfsnäsin Leirikylän Antenjärven rannalta.
TAUNO RANTALA (1990-1992)
11. kokoaikainen työntekijä
Syksyllä v. 1990 saapui Tauno Rantala Markku Kylmäahon työtoveriksi. Rauhallisena ja sävyisänä Rantala julisti armollista Sanaa. Hän liikkui usein puhuessaan Pyhän Hengen alueilla.
Rantala sai tehtäväkseen järjestää seurakunnan kanssa v. 1992 konferenssin Göteborgiin. Helluntain juhla sai nimekseen Tulikonferenssi ja tunnukseksi valmistettiin ”liekehtivä tuli”.
Suomesta oli tullut ennen juhlien alkua Antti Sainion ja Lauri Jakkilan johdolla Keravan vankilaryhmä evankelioimaan Göteborgia. Ryhmäläiset lauloivat ja todistelivat myös konferenssissa. Juhlapuhujana oli Matti Vuorinen.
Lundbyn koulun juhlasalissa lauloi yhdistetty konferenssikuoro Rauno Välipakan johdolla sekä nuorten kuoro. Lapsilla oli oma konferenssi toisessa salissa ja yhteinen lastentapahtuma juhlasalissa. Tapahtumassa näyttämöllä oli suuri kuutiopalapeli ja opetuksen ytimenä oli perustuksen tärkeys. Ohjelman suunnittelivat
Anneli Kumpula ja Anne Auvinen. Lapsikuoro lauloi reippaasti Merja Wivolinin johdolla. Juhlan juonsi lapsityönvetäjä Anna-Liisa Lindeman. Nykyisin lapsityön johdossa on Ulla Maija Helisten Koponen (1993).
Saman vuoden syyskuussa ( 1992 ) seurakunta vietti myös 40vuotisjuhlaansa. Juhlakuukauden viimeisenä päivänä Tauno ja Kaarina Rantala palasivat takaisin Suomeen.
KAUKO HOSTIKKA (1993)
Tilapäisapu
Markku Kylmäahon jäätyä jälleen ilman työtoveria, kutsuttiin työhön avuksi kokenut, jo eläkkeellä oleva sananjulistaja Kauko Hostikka Tampereelta. Hostikka piti raamattutunteja ja oli puolisonsa Signen kanssa suureksi avuksi mm. sielunhoitotyössä. Hostikat olivat Göteborgissa pariin otteeseen lyhyempiä jaksoja.
Kun Markku Kylmäaho jätti tehtävänsä 1.7.1993, Kauko Hostikka palasi jälleen vähän aikaa Suomessa oltuaan muutamaksi viikoksi Göteborgiin. Isähahmo oli tarpeen.
JORMA UIMONEN (1993-1996)
12. kokoaikainen työntekijä
Aikaisemmin Espanjassa turistityössä toimineet Jorma ja Leena Uimonen saapuivat lapsineen Göteborgiin syyskuun alussa v. 1993.
Heti alkuun Jorma halusi tutustua seurakuntalaisiin henkilökohtaisesti ja kävi heitä tapaamassa.
Uimonen toimi työntekijäkaudellaan ilman vakinaista työtoveria. Pianistin puuttuessa säestyksessä auttoi kitaransoittotaito.
Leena opetti kielitaitoisena opinhaluisille englantia ja espanjaa.
SECOND HAND,
kirpputorikahvila
Rukoushuoneen alakerran tilat oli vuokrattu vaatetusalan käyttöön vuoden 1993 loppuun asti. Kun vaikeuksiin joutunut yrittäjä lopulta luopui tiloista, ne kunnostettiin seurakunnan omiin tarpeisiin. Kolmen kuukauden remontin jälkeen avattiin hyvin suosituksi tullut Second Hand, kirpputori–kahvila, joka on avoinna yleisölle lauantaisin klo 1014. Ensimmäisen kerran ”kirppis” oli auki 26.3.1994. Alussa sen toiminnasta vastasivat Anne ja Vihtori Virolainen (1994-1996), jatkossa Paavo Tahvanainen (1996) ja Pentti Pitkäniemi (1997).
Osa vapautuneista tiloista varattiin lapsi ja varhaisnuorisotyölle.
Syksyllä 21.9.1993 lopetettiin sunnuntai-illan herätyskokoukset kirkolla.
Seurakuntaa oli kohdannut jälleen taitavien musiikkivoimien kato ja oli turvauduttava reserveihin.
Erja Tiaisesta Pikkukuoron johtaja (1994-1996) ja Anna-Liisa Lindeman alkoi harjoitella yhteislaulujen säestystä jatkaen edelleen tarpeen mukaan. Johtajan puuttuessa kuoro lauloi Kyllikki Willgrenin säestyksen johdolla.
Vuonna 1994 Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta avasi ovensa latinalaisamerikkalaiselle työlle. Chileläiset halusivat vuokrata Helluntaikirkon tiloja omiin kokouksiinsa (1994-1997).
Muutaman toimintavuoden jälkeen Uimoset muuttivat Suomeen v. 1996. Jälleen etsittiin uutta työntekijää.
EINO SIRKIÄ, 8.1.1997 - 12.6.2003
13. kokoaikainen työntekijä
Göteborgissa jo aikaisemmin evankelistana toiminutta Eino Sirkiää, Hämeenlinnasta, oli pyydetty uudeksi työntekijäksi. Hän tuli loppiaisena vuoden 1997 nuorisopäiville ja jäi puoleksi vuodeksi yksin Göteborgiin. Hänen vaimonsa, Göteborgissa syntynyt Ingrid, tuli vasta syksyllä, jolloin vietimme tervetulojuhlaa. Seurakunta sai taas kuulla hyviä saarnoja kokouksissa.
Eino Sirkiän tulovuonna vietettiin niin sanotut ”velkakirjojen polttarit” eli iloittiin siitä, että Helluntaikirkko oli nyt maksettu. Aulis Lehto ja Timo Hakkarainen kutsuttiin iloon mukaan. Jälleen kerran he pukeutuivat rakennusmiehen haalareihin ja hymyilivät tyytyväisinä urakkansa loppuun saattamista.
Syksyllä v. 1999 Eino Sirkiä teki lankonsa Valdemar Koparen kanssa kahden viikon matkan Venäjälle. He kävivät mm. Rasanin vankilassa, lahjoittivat lääkkeitä sairaalaan, ja jakoivat ruoka ym. avustusta vangeille evankeliumin kera.
Suuri osa lahjoitusrahoista tuli Lähetyksen Työilloista.
TV-työ pääsi käyntiin. Kun Suomesta tuotetut Hyvän Sanoman Kanavaohjelmat loppuivat v. 1998, aloitettiin omien ohjelmien teko. Ensin tuotannosta vastasivat Eino ja Ingrid Sirkiä, mutta nykyisin Öppna Kanalenohjelmista vastaavat Matti ja Eila Pärssinen (2000).
Ingrid Sirkiä alkoi harjoituttaa lapsikuoroa ja sen lisäksi vielä seurakuntakuoroa Johanna Koparen kanssa. Johanna, joka on myös suosittu soololaulaja, on nyt myös seurakuntakuoron johtaja. Säestäjänä toimii myös solistina tunnettu Hannele Siitonen. Äänentoistolaitteita on jo usean vuoden ajan hoidellut Kyösti Bergman ja Tapani Vaija.
Evankelioimisen on joka tapauksessa jatkuttava ja siksi perustettiin Iskuryhmä Virpi Anderssonin toimesta. Ryhmä sai seurakunnan siunauksen v. 2000.
Kohteina ovat olleet mm. pienemmät uskovien ryhmät, joita on tuettu evankelioimisen muodossa, seurakunnasta ulospäin suuntautuva työ ja Oslon vastaalkanut suomalainen kokoustoiminta.
Ryhmä laulaa kitaroiden säestyksellä.
MARKKU LEHTIMÄKI (1.2.2001-1.8.2001)
Vanhimmistoveli Markku Lehtimäki valittiin seurakunnan äänestyksellä tehtävään ja hän otti ansiotyöstään 50 % virkavapaata puoleksi vuodeksi. Toista työntekijää odotellessa vanhimmistoveljet ovat yhdessä vieneet seurakuntaa eteenpäin.
Markku Lehtimäki sai Arvo Natrin jälkeen periä myös teetupatyön vastuunkantajan osan (1994).
Teetupatyön johtokunta:
Markku Lehtimäki (puheenjohtaja)
Kyösti Hepoharju
Juhani Laukkanen
Heimo Lindeman (kassanhoitaja).
NYKYINEN VANHIMMISTO v. 2002
Markku Lehtimäki ( alkaen 1991 ), puheenjohtaja ( 2000 )
Reino Pitkänen ( alkaen 1977 ), puheenjohtaja ( 1990-1996 )
Juhani Laukkanen ( alkaen 1991 )
Heimo Lindeman ( alkaen 1994 )
Matti Pärssinen ( alkaen1995 )
Vanhemmistossa palvelleita:
Tauno Suomela (alkaen 1985).
Ilmari Ylijärvi (alkaen 1985). Muutanut Eskilstuunaan.
Seurakunnan sihreerinä on palvellut vuodesta 1998 lähtien Markku Vivolin.
Jälleen etsittiin uutta työntekijää, joka jaksaisi paneutua myös nuorten asioihin. Päätoimisen työntekijän puuttuminen seurakunnan keskeltä verottaa heikompia jäseniä. Kaikki eivät jaksa kulkea joukon mukana. Jos ei ole vielä oppinut syömään itse, on vaikea pysyä hengissä ilman ruokkijaa.
Näin 50 vuotisjuhlan alla elämme toivossa, sillä toinen työntekijä on jo löytynyt ja odottelemme hänen saapumistaan vartiopaikalleen. Tervetuloa Göteborgiin Arto, Virpi, Jooel, Otto ja Alina Jokivuori!
KUNNIAMAININTA sisarille Ester Styf, Hanna Laukkanen, Sylvi Nieminen, Ella Siitonen ja Kaarina Andersen, jotka ovat monin tavoin palvelleet seurakuntaa vuosikymmenien aikana.
Kaikki emännät, siivoojat ym. seurakunnan taloudenhoitajat, ilman teitä olisivat vuosikymmenien juhlat jääneet pitämättä.
Seurakuntalainen, vaikka nimeäsi ei löydy tästä kirjasesta, niin taivaassa Sinut on huomioitu. Kiitos osuudestasi seurakunnan hyväksi.