Lokakuu
Valo pimeydessä
Marraskuu on täällä Göteborgissa vuoden pimeimpiä kuukausia. Päivät lyhenevät, illat tulevat aikaisin ja joskus tuntuu siltä, että valo katoaa jo ennen kuin päivä on kunnolla alkanut.
Ehkä elämässäkin on aikoja, jolloin tuntuu samalta.
Emme aina tiedä, mitä huominen tuo. Maailman tapahtumat voivat herättää huolta, ja myös omassa elämässämme voi tulla vastaan asioita, joihin emme löydä heti vastausta. Silloin on hyvä muistaa, ettei meidän tarvitse nähdä koko tietä voidaksemme ottaa seuraavan askeleen.
Jeesus sanoi:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
(Joh. 8:12)
Jeesus ei luvannut meille elämää, jossa ei koskaan olisi pimeitä päiviä. Hän lupasi jotakin parempaa: että meidän ei tarvitse kulkea niiden läpi yksin.
Psalmissa sanotaan:
”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”
(Ps. 119:105)
Lamppu ei välttämättä valaise koko tietä kilometrien päähän. Se näyttää riittävästi seuraavaa askelta varten. Ehkä juuri tällaista usko usein on. Me emme tiedä kaikkea etukäteen, mutta tunnemme Hänet, joka kulkee kanssamme.
Marraskuun pimeydessä pienikin valo näkyy kauas. Samalla tavalla myös meidän elämämme voi tuoda valoa toisille. Ystävällinen sana, puhelinsoitto yksinäiselle, rukous toisen puolesta tai käytännön apu voi olla paljon suurempi asia kuin itse ymmärrämme.
Jeesus sanoi myös opetuslapsilleen:
”Te olette maailman valo.”
(Matt. 5:14)
Kristuksen valo ei siis ole tarkoitettu vain lohduttamaan meitä. Sen on tarkoitus näkyä meidän kauttamme myös toisille.
Kun marraskuun illat pimenevät, muistakaamme tämä: pimeys ei koskaan voita valoa. Yksikin kynttilä muuttaa pimeän huoneen. Ja Kristuksen valo on enemmän kuin kynttilä – se on toivo, joka ei sammu.
”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.”
(Joh. 1:5)
Toivotan sinulle siunattua marraskuuta.
Kulje rauhassa eteenpäin, askel kerrallaan.
Jumala tuntee tien, vaikka me emme aina sitä näe.
Kari
Valo pimeydessä
Marraskuu on täällä Göteborgissa vuoden pimeimpiä kuukausia. Päivät lyhenevät, illat tulevat aikaisin ja joskus tuntuu siltä, että valo katoaa jo ennen kuin päivä on kunnolla alkanut.
Ehkä elämässäkin on aikoja, jolloin tuntuu samalta.
Emme aina tiedä, mitä huominen tuo. Maailman tapahtumat voivat herättää huolta, ja myös omassa elämässämme voi tulla vastaan asioita, joihin emme löydä heti vastausta. Silloin on hyvä muistaa, ettei meidän tarvitse nähdä koko tietä voidaksemme ottaa seuraavan askeleen.
Jeesus sanoi:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
(Joh. 8:12)
Jeesus ei luvannut meille elämää, jossa ei koskaan olisi pimeitä päiviä. Hän lupasi jotakin parempaa: että meidän ei tarvitse kulkea niiden läpi yksin.
Psalmissa sanotaan:
”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”
(Ps. 119:105)
Lamppu ei välttämättä valaise koko tietä kilometrien päähän. Se näyttää riittävästi seuraavaa askelta varten. Ehkä juuri tällaista usko usein on. Me emme tiedä kaikkea etukäteen, mutta tunnemme Hänet, joka kulkee kanssamme.
Marraskuun pimeydessä pienikin valo näkyy kauas. Samalla tavalla myös meidän elämämme voi tuoda valoa toisille. Ystävällinen sana, puhelinsoitto yksinäiselle, rukous toisen puolesta tai käytännön apu voi olla paljon suurempi asia kuin itse ymmärrämme.
Jeesus sanoi myös opetuslapsilleen:
”Te olette maailman valo.”
(Matt. 5:14)
Kristuksen valo ei siis ole tarkoitettu vain lohduttamaan meitä. Sen on tarkoitus näkyä meidän kauttamme myös toisille.
Kun marraskuun illat pimenevät, muistakaamme tämä: pimeys ei koskaan voita valoa. Yksikin kynttilä muuttaa pimeän huoneen. Ja Kristuksen valo on enemmän kuin kynttilä – se on toivo, joka ei sammu.
”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.”
(Joh. 1:5)
Toivotan sinulle siunattua marraskuuta.
Kulje rauhassa eteenpäin, askel kerrallaan.
Jumala tuntee tien, vaikka me emme aina sitä näe.
Kari
Syyskuu
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
Rauha sydämessä ja hyvänolon tunne koko olemuksessa. Tämän vain saa aikaan rauha Jeesuksessa Kristuksessa. Maailma on levoton monella tapaa ja vaikuttaa ihmisiinluoden turvattomuutta ja jopa epätoivoakin. Joskus voi tuntua, ettei Jumalakaan ole lähellä auttamassa ja tukemassa.
Rukous on yhteyttä. Sana kertoo meille kaikille , että on kysymys yhteyden pitämisestä. Rukous on yhtä tärkeä kuin hengittäminen.”Rukoilkaa lakkaamatta”. Raamatussa sana rukous jossain muodossa ilmenee yli 365 kertaa. Siis jokaiselle vuoden päivälle löytyy sanan paikka rukouksesta. Jeesuken opetuslapsetkin sanoivat Jeesukselle ”opeta meitä rukoilemaan”. Jeesus opetti heille rukouksen. Tämä on myös meille tuttu: ”Isä meidän rukous”. Sisällöltään tämä rukous on suuntaa antava ja opettaa meitä, siitä kuinka meidän tulisi olla, rukoilla ja elää.
Filippiläiskirjeessä 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä Raamatun kohta opettaa meitä, kenelle rukouksemme tulisi osoittaa ja suunnata.
Rukousta voi olla elämän eri alueilta: Tunnustaminen, anomus, kommunikaatio, esirukous, antautuminen, kiitos, ylistys ja palvonta. Asioita voidaan tuoda Jumalalle tiettäväksi, joko omin sanoin, tai raamatujakeita käyttäen. Todellinen rukous on sitä, että tuomme asoita Jumalalle. Ei sitä, että puhumme ihmisille Jumalasta.Rukous on myöskin vuorovaikutusta ja kuuntelemme, mitä asiaa Herralla on meille.
Esirukous. Jo tämä sana kertoo meille mistä on kysymys. Esirukous voi tuoda eteemme eri asioita, joiden puolesta on hyvä rukoilla. Meillä monella on esirukouslista, joka on hyvänä pohjana asoiden puolesta rukoilemiseen. Vastaus rukouksiin saatta viipyä, mutta Raamattu Kol. 4:2 kehoittaa meitä: Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.
Roomalaiskirjeessä 8:26 'Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. '
Matteuksen evankeliumissa 6:6. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Rukousta tulisi myös olla sinun ja Jumalan välillä muilta salassa.
Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana rukoili Isää monta kertaa. Hänellä oli yhteys Isään ja Hän koki sen tärkeänä ja voimaa antavana. Jopa ristillä roikkuessaankin Hän rukoili. ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”. Riipaisevaa on se, kun Isä käänsi selkänsä Jeesuskelle, kun Hän roikkui ristillä meidän syntiemme tähden. Jeesus huudahtikin. ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit”. Jeesus antoi henkensä, hänet haudattiin ja hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista ja Hän elää tänään.
Tiedätkö: Jeesus elää juuri tänään ja me saamme seurustellä hänen kanssaan ihan päivittäin ja hetkittäin rukouksen kanavan kautta. Mikä mahtava tietoisuus, että Hän on kiinnostunut juuri Sinusta ja meistä kaikista tämänajan ihmisistä. Jeesuksessa meillä kaikilla on mahdollisuus saada rauha sydämeen ja varmuus iankaikkisen elämän toivosta.
Rukoile kanssani:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Hyvää syksyyn tottumista.
Reino Pitkänen
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
Rauha sydämessä ja hyvänolon tunne koko olemuksessa. Tämän vain saa aikaan rauha Jeesuksessa Kristuksessa. Maailma on levoton monella tapaa ja vaikuttaa ihmisiinluoden turvattomuutta ja jopa epätoivoakin. Joskus voi tuntua, ettei Jumalakaan ole lähellä auttamassa ja tukemassa.
Rukous on yhteyttä. Sana kertoo meille kaikille , että on kysymys yhteyden pitämisestä. Rukous on yhtä tärkeä kuin hengittäminen.”Rukoilkaa lakkaamatta”. Raamatussa sana rukous jossain muodossa ilmenee yli 365 kertaa. Siis jokaiselle vuoden päivälle löytyy sanan paikka rukouksesta. Jeesuken opetuslapsetkin sanoivat Jeesukselle ”opeta meitä rukoilemaan”. Jeesus opetti heille rukouksen. Tämä on myös meille tuttu: ”Isä meidän rukous”. Sisällöltään tämä rukous on suuntaa antava ja opettaa meitä, siitä kuinka meidän tulisi olla, rukoilla ja elää.
Filippiläiskirjeessä 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä Raamatun kohta opettaa meitä, kenelle rukouksemme tulisi osoittaa ja suunnata.
Rukousta voi olla elämän eri alueilta: Tunnustaminen, anomus, kommunikaatio, esirukous, antautuminen, kiitos, ylistys ja palvonta. Asioita voidaan tuoda Jumalalle tiettäväksi, joko omin sanoin, tai raamatujakeita käyttäen. Todellinen rukous on sitä, että tuomme asoita Jumalalle. Ei sitä, että puhumme ihmisille Jumalasta.Rukous on myöskin vuorovaikutusta ja kuuntelemme, mitä asiaa Herralla on meille.
Esirukous. Jo tämä sana kertoo meille mistä on kysymys. Esirukous voi tuoda eteemme eri asioita, joiden puolesta on hyvä rukoilla. Meillä monella on esirukouslista, joka on hyvänä pohjana asoiden puolesta rukoilemiseen. Vastaus rukouksiin saatta viipyä, mutta Raamattu Kol. 4:2 kehoittaa meitä: Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.
Roomalaiskirjeessä 8:26 'Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. '
Matteuksen evankeliumissa 6:6. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Rukousta tulisi myös olla sinun ja Jumalan välillä muilta salassa.
Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana rukoili Isää monta kertaa. Hänellä oli yhteys Isään ja Hän koki sen tärkeänä ja voimaa antavana. Jopa ristillä roikkuessaankin Hän rukoili. ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”. Riipaisevaa on se, kun Isä käänsi selkänsä Jeesuskelle, kun Hän roikkui ristillä meidän syntiemme tähden. Jeesus huudahtikin. ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit”. Jeesus antoi henkensä, hänet haudattiin ja hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista ja Hän elää tänään.
Tiedätkö: Jeesus elää juuri tänään ja me saamme seurustellä hänen kanssaan ihan päivittäin ja hetkittäin rukouksen kanavan kautta. Mikä mahtava tietoisuus, että Hän on kiinnostunut juuri Sinusta ja meistä kaikista tämänajan ihmisistä. Jeesuksessa meillä kaikilla on mahdollisuus saada rauha sydämeen ja varmuus iankaikkisen elämän toivosta.
Rukoile kanssani:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Hyvää syksyyn tottumista.
Reino Pitkänen
Elokuu
Syys kausi alkaa jälleen seurakunnassa. Samalla mietin seurakunnan tehtävää. Seurakunta on Jumalan asettamana valonja toivon välittäjä tähän maailmaan. Sen tehtävä on tässä pimeässä ajassa julistaa toivon sanomaa. Kun Jeesus tuli maailmaan, kirjoitettiin ” Kansa, joka pimeydessä istui näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niile koitii valkeus” Matt 4: 16. Miten totta tuo sanoma on ja todellisuutta myös nyky ajassa. Maailmassa on sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää ja ahdistus kansoilla ja yksilö ihmisillä. Ei ole yksinkertaista ratkaisua näihin ongelmiin. Ei ollut silloinkaan, kun Jeesus tuli maailmaan. Silloinkin oli ahdistus, niin yksilöiden kuin kansojen kohdalla. Kun Jeesus aloitti työnsä hän julisti ” tehkää parannus sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Tuo julistus sai kansat liikkeelle ja heräsi toivo! Ihmiset ei vain kuulleet julistusta, vaan he näkivät ne tunnusteot joita Jeesus teki. Sairaat parannettiin, riivajat ajettiin ulos ja köyhille julistettiin evankeliumia. Heräsi toivo paremmasta. Kansan joukot seurasivat Jeesusta. Monet saivat avun, mutta samaan aikaan oli myös vastustajia, jotka halusivat tappaa Jeesuksen. Jumalalla oli suunnitelma ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.Joh 3:16. Jeesus osoitti sanoin ja teoin, että Hän on Jumalan poika. Tuo tehtävä myös vaati sen, että Jeesus kuoli Golgatan ristillä sovittaen ihmisten synnit. Sanoohan Raamattu ”uskomalla Häneen saamme synnit anteeksi.
Jeesus kuoli, mutta hän myös nousi kuolleista ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella. Hän antoi myös tehtävän uskoville ennen taivaaseen menemistään. Ja hän sanoi heille niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista. Ja että parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.
Tämä on seurakunnan tehtävä myös tänä aikana. Kun saarnataan Jeesuksesta niin syntinen saa synnit anteeksi ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Näin hän saa toivon ja näyn paremmasta elämästä ja myös toivon iankaikkisesta elämästä Jumala yhteydessä.
Näillä sanoilla toivotan sinut seurakuntaan kuulemaan lisää Jumalan suunnitelmasta ja siitä toivosta minkä Jumalan sana lupaa.
Terveisin Heimo Lindeman
Syys kausi alkaa jälleen seurakunnassa. Samalla mietin seurakunnan tehtävää. Seurakunta on Jumalan asettamana valonja toivon välittäjä tähän maailmaan. Sen tehtävä on tässä pimeässä ajassa julistaa toivon sanomaa. Kun Jeesus tuli maailmaan, kirjoitettiin ” Kansa, joka pimeydessä istui näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niile koitii valkeus” Matt 4: 16. Miten totta tuo sanoma on ja todellisuutta myös nyky ajassa. Maailmassa on sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää ja ahdistus kansoilla ja yksilö ihmisillä. Ei ole yksinkertaista ratkaisua näihin ongelmiin. Ei ollut silloinkaan, kun Jeesus tuli maailmaan. Silloinkin oli ahdistus, niin yksilöiden kuin kansojen kohdalla. Kun Jeesus aloitti työnsä hän julisti ” tehkää parannus sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Tuo julistus sai kansat liikkeelle ja heräsi toivo! Ihmiset ei vain kuulleet julistusta, vaan he näkivät ne tunnusteot joita Jeesus teki. Sairaat parannettiin, riivajat ajettiin ulos ja köyhille julistettiin evankeliumia. Heräsi toivo paremmasta. Kansan joukot seurasivat Jeesusta. Monet saivat avun, mutta samaan aikaan oli myös vastustajia, jotka halusivat tappaa Jeesuksen. Jumalalla oli suunnitelma ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.Joh 3:16. Jeesus osoitti sanoin ja teoin, että Hän on Jumalan poika. Tuo tehtävä myös vaati sen, että Jeesus kuoli Golgatan ristillä sovittaen ihmisten synnit. Sanoohan Raamattu ”uskomalla Häneen saamme synnit anteeksi.
Jeesus kuoli, mutta hän myös nousi kuolleista ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella. Hän antoi myös tehtävän uskoville ennen taivaaseen menemistään. Ja hän sanoi heille niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista. Ja että parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.
Tämä on seurakunnan tehtävä myös tänä aikana. Kun saarnataan Jeesuksesta niin syntinen saa synnit anteeksi ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Näin hän saa toivon ja näyn paremmasta elämästä ja myös toivon iankaikkisesta elämästä Jumala yhteydessä.
Näillä sanoilla toivotan sinut seurakuntaan kuulemaan lisää Jumalan suunnitelmasta ja siitä toivosta minkä Jumalan sana lupaa.
Terveisin Heimo Lindeman
Kesä-Heinäkuu
NYT ON KESÄ!
Jaa-a, on todella kesä. Lomasta en vielä osaa sanoa, mutta luonnosta voimme nauttia täysin. Kävelin pientä polkua suurten puiden läheisyydessä. Ja mikä konsertti siellä kuului! Katselin, että olisin nähnyt solistin, mutta se oli niin pieni, etten sitä erottanut. Oli pakko seistä hiljaa ja kuunnella. Kun katsoin ylös ja kysyin: "Kuka sinä olet?" Heti loppui tuo kaunis laulu. Jatkoin matkaani. Eipä kannata toiste kysellä ääneen, kuunnella vain.
Seurakunnan kevätkausi on takana. Kesäkuussa on vielä kahtena ensimmäisenä sunnuntaina kokoustilaisuus. Ensin on ehtoollisjuhla, missä Osmo Pakarinen on puhumassa ja toisena on Lähetyskokous, jonka lopussa on asiakokous. Muina viikkoina heinäkuussa on vain rukouskokouksia perjantaisin klo 12. Tarjoiluakin luvassa.
Läsnäolosi on aina tervetullutta.
JUHANNUSJUHLAT on Gräfsnäsissä ja sinne kannattaa lähteä. Uskovien yhteys on rakentavaa ja uusien kasvojen näkeminen virkistää. Hyvää musiikkiakin on varattu noille juhannusjuhlille. Iloitaan yhdessä olosta!
Kuljetaan avoimin silmin ja sydämin. Olkoon kiitollinen mieli matkassamme. Onhan meillä rauhanaika. Mikä suurenmoinen lahja se onkaan Jumalalta. Hän varmaan murehtii, kun ihmiset pilaavat omaa maailmaansa, vaikka Hän haluaisi olla Rauhan-ruhtinaana jokaisen elämässä. Myös kaikkien kansojen elämässä. Rukoillaan niiden puolesta, joilta rauha puuttuu, koteja ei ole ja paljon pahaa lapsetkin joutuvat niin aikaisin näkemään. Herra, armahda tätä maailmaa!
Vallitkoon sinun sydämessäsi Jumalan rauha ja kiitollisuus!
SIUNATTUA LEPOA JA VIRKISTYSTÄ SINULLE TOIVOEN
Anna-Liisa
NYT ON KESÄ!
Jaa-a, on todella kesä. Lomasta en vielä osaa sanoa, mutta luonnosta voimme nauttia täysin. Kävelin pientä polkua suurten puiden läheisyydessä. Ja mikä konsertti siellä kuului! Katselin, että olisin nähnyt solistin, mutta se oli niin pieni, etten sitä erottanut. Oli pakko seistä hiljaa ja kuunnella. Kun katsoin ylös ja kysyin: "Kuka sinä olet?" Heti loppui tuo kaunis laulu. Jatkoin matkaani. Eipä kannata toiste kysellä ääneen, kuunnella vain.
Seurakunnan kevätkausi on takana. Kesäkuussa on vielä kahtena ensimmäisenä sunnuntaina kokoustilaisuus. Ensin on ehtoollisjuhla, missä Osmo Pakarinen on puhumassa ja toisena on Lähetyskokous, jonka lopussa on asiakokous. Muina viikkoina heinäkuussa on vain rukouskokouksia perjantaisin klo 12. Tarjoiluakin luvassa.
Läsnäolosi on aina tervetullutta.
JUHANNUSJUHLAT on Gräfsnäsissä ja sinne kannattaa lähteä. Uskovien yhteys on rakentavaa ja uusien kasvojen näkeminen virkistää. Hyvää musiikkiakin on varattu noille juhannusjuhlille. Iloitaan yhdessä olosta!
Kuljetaan avoimin silmin ja sydämin. Olkoon kiitollinen mieli matkassamme. Onhan meillä rauhanaika. Mikä suurenmoinen lahja se onkaan Jumalalta. Hän varmaan murehtii, kun ihmiset pilaavat omaa maailmaansa, vaikka Hän haluaisi olla Rauhan-ruhtinaana jokaisen elämässä. Myös kaikkien kansojen elämässä. Rukoillaan niiden puolesta, joilta rauha puuttuu, koteja ei ole ja paljon pahaa lapsetkin joutuvat niin aikaisin näkemään. Herra, armahda tätä maailmaa!
Vallitkoon sinun sydämessäsi Jumalan rauha ja kiitollisuus!
SIUNATTUA LEPOA JA VIRKISTYSTÄ SINULLE TOIVOEN
Anna-Liisa