Lokakuu

Valo pimeydessä

Marraskuu on täällä Pohjolassa vuoden pimeimpiä kuukausia. Päivät lyhenevät, illat tulevat aikaisin ja joskus tuntuu siltä, että valo katoaa jo ennen kuin päivä on kunnolla alkanut.

Ehkä elämässäkin on aikoja, jolloin tuntuu samalta.

Emme aina tiedä, mitä huominen tuo. Maailman tapahtumat voivat herättää huolta, ja myös omassa elämässämme voi tulla vastaan asioita, joihin emme löydä heti vastausta. Silloin on hyvä muistaa, ettei meidän tarvitse nähdä koko tietä voidaksemme ottaa seuraavan askeleen.

Jeesus sanoi:

”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
(Joh. 8:12)

Jeesus ei luvannut meille elämää, jossa ei koskaan olisi pimeitä päiviä. Hän lupasi jotakin parempaa: että meidän ei tarvitse kulkea niiden läpi yksin.

Psalmissa sanotaan:

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”
(Ps. 119:105)

Lamppu ei välttämättä valaise koko tietä kilometrien päähän. Se näyttää riittävästi seuraavaa askelta varten. Ehkä juuri tällaista usko usein on. Me emme tiedä kaikkea etukäteen, mutta tunnemme Hänet, joka kulkee kanssamme.

Marraskuun pimeydessä pienikin valo näkyy kauas. Samalla tavalla myös meidän elämämme voi tuoda valoa toisille. Ystävällinen sana, puhelinsoitto yksinäiselle, rukous toisen puolesta tai käytännön apu voi olla paljon suurempi asia kuin itse ymmärrämme.

Jeesus sanoi myös opetuslapsilleen:

”Te olette maailman valo.”
(Matt. 5:14)

Kristuksen valo ei siis ole tarkoitettu vain lohduttamaan meitä. Sen on tarkoitus näkyä meidän kauttamme myös toisille.

Kun marraskuun illat pimenevät, muistakaamme tämä: pimeys ei koskaan voita valoa. Yksikin kynttilä muuttaa pimeän huoneen. Ja Kristuksen valo on enemmän kuin kynttilä – se on toivo, joka ei sammu.

”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.”
(Joh. 1:5)

Toivotan sinulle siunattua marraskuuta.
Kulje rauhassa eteenpäin, askel kerrallaan.
Jumala tuntee tien, vaikka me emme aina sitä näe.

Kari