Elokuu

Pieni ihminen, - suuri Jumala.

Kesä lähenee loppuaan, alkaahan jo elokuu. Päivätkin lyhenevät syksyä kohden. Arki palaa lomalaisten ja koululaisten aloittaessa toimensa. Kesän lepo on tehnyt hyvää. Seurakunnissa palataan normaaliin rytmiin. Saakoon Jumalan Pyhä Henki virvoittaa jokaisen uskovan palvelemaan sillä armoituksella, jonka kukin on Herraltaan saanut.

Mieleeni nousi laulun sanat: ”Oi mikä armo täällä jo olla Jumalan lapsi ja perillinen. Toisille viedä saan taivaista sanomaa, jonka soi Isäni armollinen.” Roomalaiskirjeen luvussa 8:16 ja17. Paavali kirjoittaa: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä, ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” Tämän ajan kärsimysten jälkeen osamme on kirkkaus Jumalan luona. Oi mikä armo !

Olen lukenut kuningas Daavidin elämästä. Kuinka monta kertaa ahdistukset ja vaikeudet kohtasivatkaan häntä ! Olisi voinut ajatella, että katkeruus kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan olisi vallannut Daavidin mielen; olihan hän halunnut palvella Herraa ehyellä sydämellä. Ei niin, vaan Daavid sanoo Psalmissa 34:7 ” Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.” Kiitollisena Daavid saattoi sanoa: ”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen.” Ps. 116: 1. Sama ylistys on hänellä Psalmissa 18:1-3. ”Musiikin johtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Nämä sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin kädestä. Hän sanoi: ”Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, kallioni, jonka turviin pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi ja turvapaikkani !”

Jeesus tapasi erilaisista tilanteista tulevia ihmisiä. Fariseus Simon ja eräs ”kurja” tapasivat saman aterian yhteydessä. Jeesus kääntyi Simonin puoleen ja sanoi: ”Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän. ” Luukas 7:47. ”Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”jae 48. Olikohan kuulemassa olleitten fariseusten synnit vähäisempiä..? Hengellistä sokeutta, likinäköisyyttä, tuomitsemista, omahyväisyyttä…

”Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa.” Room. Kirje 9: 16. Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä meidän syntiemme puolesta tuo meille anteeksiantamuksen. Jumala armahtaa meidät Jeesuksen tähden.

Meidän Jumalamme on suuri, -kaiken mitä Hän tahtoo, sen Hän tekee. Raamatun mukaan Hän katsoo sen puoleen joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto Hänen sanansa edessä.

Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella, sen vuoksi Hän vetää sinua puoleensa armosta.

Siunausta toivottaen: Eija Pitkänen