Odota Herraa
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
Återträff
Äterträff Västsverige
Hej alla goa o glada, gamla ungdomar runt
om i Västsverige!
Vi har knäpat ihop en sorts äterträff för alla
oss evigt unga, som hängde i Gräfsnäs pã
ungdomsläger och Nuorisopäivät i Västra
Götaland! Roligt va!?
Hoppas du vill komma och träffa gamla
kompisar under Finska Vappus tecken!
Vi fixar Sima och munkkeja samt vanlig fika
i form av kaffe och tilltugg.
När: 30:e April kl 15.00. Finska Pingstkyrkan
pà
Redbergsvägen 19, Göteborg.
Vore gött o ses där och prata minnen, men
ocksà fà höra hur ni har det idag! Och
förhoppningsvis ta upp vänskaper igen! Vi
ses dar!
Robert, Harri, Tommy o mm.
Äterträff Västsverige
Hej alla goa o glada, gamla ungdomar runt
om i Västsverige!
Vi har knäpat ihop en sorts äterträff för alla
oss evigt unga, som hängde i Gräfsnäs pã
ungdomsläger och Nuorisopäivät i Västra
Götaland! Roligt va!?
Hoppas du vill komma och träffa gamla
kompisar under Finska Vappus tecken!
Vi fixar Sima och munkkeja samt vanlig fika
i form av kaffe och tilltugg.
När: 30:e April kl 15.00. Finska Pingstkyrkan
pà
Redbergsvägen 19, Göteborg.
Vore gött o ses där och prata minnen, men
ocksà fà höra hur ni har det idag! Och
förhoppningsvis ta upp vänskaper igen! Vi
ses dar!
Robert, Harri, Tommy o mm.
Ukraina
Ukraina tarvitsee tukeamme – juuri nyt!
Monet eivät ymmärrä miten merkittävää tukemme on tässä tilanteessa. Se on erityisen tärkeätä Ukrainan evankelisille kristityille, jotka saattavat tulevaisuudessa joutua sekä syrjinnän että vainon kohteeksi Venäjän miehityksen seurauksena. Jos suurvallat kieltävät Ukrainalta mahdollisuuden liittyä NATO:on, se voisi myös rajoittaa Ruotsin ja Suomen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siksi Ukrainan asia kuuluu myös meille!
Eräs historian tulkinta väittää, että suurta osaa Ukrainasta kutsuttiin Kiovan valtakunnaksi 800-1200-luvulla. Maan perusti Rurik, joka oli viikinki ja polveutui ruseista. Monet Ruotsin historioitsijat tunnistavat heidät sveoiksi kytkien heidän sukujuurensa Roslageniin, joka nykyään sijaitsee Tukholman pohjoispuolen rannikkoseuduilla. Nestorin kronikan mukaan valtakunta syntyi jo vuosina 830-880.
Kiovan valtakunnan hallitsija Vladimir hyväksyi vuonna 988 kristinuskon valtionuskonnoksi, ja se kasvoi nopeasti yhdeksi Euroopan suurimmaksi kauppakeskukseksi. Sekä Baltian kauppareitti, että tiet Välimereltä kulkivat alueen halki. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin Ruotsalaisen kuninkaan Olof Skötkonungin tytär Ingegerd meni naimisiin Kiovan Jaroslav Viisaan kanssa. Ennen kuolemaansa Ingegerd vihittiin nunnaksi, ja nykyään hänet luetaan yhdeksi ortodoksisen kirkon pyhimyksistä.
Nämä siteet Ruotsiin, sekä Pultavan taistelun historia ovat laajalti tunnettuja Ukrainan kansan keskuudessa. Idän kristityt tietävät myös, kuinka Oslon Filadelfiaseurakunta, Jönköpingin helluntaikirkko ja Suomen Avainsanoma aloittivat rukousristiretken 1970-luvun puolivälissä. Yli 500 Pohjoismaiden seurakuntaa keskitti määrätietoisen rukouksensa tiettyihin Neuvostoliiton alueisiin ja kaupunkeihin. Näin Ukrainan monet kirkot saivat omat ystävyysseurakuntansa myös Suomesta.
Monet Euraasian pastorit saattavat vieläkin vakuuttaa, että tämä kymmeniä vuosia kestänyt rukouskampanja myötävaikutti ateistisen Neuvostoliiton hajoamiseen, sekä siihen että lähetystyö tavoittamattomien kansojen keskuudessa aloitettiin. Kristityt vapautettiin vankiloista ja Raamattuja voitiin jakaa vapaasti väestön keskellä.
Näin Ukrainasta tuli hengellinen ”viljavarasto”, jossa viime vuosina on ollut Euroopan liberaalisin uskontolaki.
Yli 420 lähetyssaarnaaja lähetettiin avoimuuden aikakautena Venäjälle, Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan. Viimeisten neljän vuoden aikana evankelinen liike on perustanut yli 400 seurakuntaa ja ryhmää eri puolille Ukrainaa. Useat kristityt työskentelevät vastuunalaisissa poliittisissa tehtävissä maan hallituksessa ja parlamentissa.
Pohjolan kristityillä on suuri vastuu
Krimin, Donetskin ja Luhanskin tapahtumat vuosina 2014-2015 ovat parhaillaan toistumassa huomattavasti suuremmassa mittakaavassa, koskien koko Ukrainan maata. Itse asiassa kukaan meistä ei vielä varmuudella tiedä, mihin Venäjän sotilaalliset operaatiot Ukrainassa saattaa johtaa. Siksi meidän tulisi Pohjoismaiden kristittyinä yhdistää kaikki voimavaramme ja antaa tukemme Ukrainan uskonveljille ja -sisarille, joita pahimmassa tapauksessa saattaa odottaa etninen syrjintä ja uskonnon vainot.
Vuoden 2014 sodan syttymisen jälkeen yli miljoona ihmistä pakeni Itä-Ukrainasta maan läntisiin osiin ja lähes yhtä moni Venäjälle – mistä harvoin mainitaan. Molempien maiden seurakunnat ovat tehneet sankarillisia ponnisteluja auttaakseen kaikkia heitä, jotka ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet köyhyyden ja kurjuuden keskelle. Samana aikana noin 15 000 ihmistä on kuollut sodassa, joka on kestänyt 7 vuotta. Lähiviikkoina myös uusia pakolaisia saattaa tulla sekä Ruotsiin, että Suomeen jopa suurin joukoin.
Monet uskovat tuntevat olevansa unohdettuja. Suomen ja Ruotsin kristityt, joilla on ollut ystävyysseurakuntia ja -kontakteja Ukrainassa 1970- ja 1980-luvulla, eivät saa unohtaa yhteistä historiaansa ja velvoitettaan uskonveljinä ja -sisarina. Suhteita on vahvistettava ja uudistettava nyt kun kristittyjen yhteydellä voi olla ratkaiseva merkitys Ukrainan uskovien tulevaisuuden kannalta. Ukrainan kristityt tarvitsevat alttiita henkilöitä, jotka kulkevat heidän rinnallaan kun tulevaisuuden ääriviivoja piirretään paletin tummimmilla väreillä. Mutta ennen kaikkea he tarvitsevat meidän esirukouksiamme.
Ukrainan avustkseen “Ukraina” BG 5915-7990
Rauli Lehtonen
Ukraina tarvitsee tukeamme – juuri nyt!
Monet eivät ymmärrä miten merkittävää tukemme on tässä tilanteessa. Se on erityisen tärkeätä Ukrainan evankelisille kristityille, jotka saattavat tulevaisuudessa joutua sekä syrjinnän että vainon kohteeksi Venäjän miehityksen seurauksena. Jos suurvallat kieltävät Ukrainalta mahdollisuuden liittyä NATO:on, se voisi myös rajoittaa Ruotsin ja Suomen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siksi Ukrainan asia kuuluu myös meille!
Eräs historian tulkinta väittää, että suurta osaa Ukrainasta kutsuttiin Kiovan valtakunnaksi 800-1200-luvulla. Maan perusti Rurik, joka oli viikinki ja polveutui ruseista. Monet Ruotsin historioitsijat tunnistavat heidät sveoiksi kytkien heidän sukujuurensa Roslageniin, joka nykyään sijaitsee Tukholman pohjoispuolen rannikkoseuduilla. Nestorin kronikan mukaan valtakunta syntyi jo vuosina 830-880.
Kiovan valtakunnan hallitsija Vladimir hyväksyi vuonna 988 kristinuskon valtionuskonnoksi, ja se kasvoi nopeasti yhdeksi Euroopan suurimmaksi kauppakeskukseksi. Sekä Baltian kauppareitti, että tiet Välimereltä kulkivat alueen halki. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin Ruotsalaisen kuninkaan Olof Skötkonungin tytär Ingegerd meni naimisiin Kiovan Jaroslav Viisaan kanssa. Ennen kuolemaansa Ingegerd vihittiin nunnaksi, ja nykyään hänet luetaan yhdeksi ortodoksisen kirkon pyhimyksistä.
Nämä siteet Ruotsiin, sekä Pultavan taistelun historia ovat laajalti tunnettuja Ukrainan kansan keskuudessa. Idän kristityt tietävät myös, kuinka Oslon Filadelfiaseurakunta, Jönköpingin helluntaikirkko ja Suomen Avainsanoma aloittivat rukousristiretken 1970-luvun puolivälissä. Yli 500 Pohjoismaiden seurakuntaa keskitti määrätietoisen rukouksensa tiettyihin Neuvostoliiton alueisiin ja kaupunkeihin. Näin Ukrainan monet kirkot saivat omat ystävyysseurakuntansa myös Suomesta.
Monet Euraasian pastorit saattavat vieläkin vakuuttaa, että tämä kymmeniä vuosia kestänyt rukouskampanja myötävaikutti ateistisen Neuvostoliiton hajoamiseen, sekä siihen että lähetystyö tavoittamattomien kansojen keskuudessa aloitettiin. Kristityt vapautettiin vankiloista ja Raamattuja voitiin jakaa vapaasti väestön keskellä.
Näin Ukrainasta tuli hengellinen ”viljavarasto”, jossa viime vuosina on ollut Euroopan liberaalisin uskontolaki.
Yli 420 lähetyssaarnaaja lähetettiin avoimuuden aikakautena Venäjälle, Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan. Viimeisten neljän vuoden aikana evankelinen liike on perustanut yli 400 seurakuntaa ja ryhmää eri puolille Ukrainaa. Useat kristityt työskentelevät vastuunalaisissa poliittisissa tehtävissä maan hallituksessa ja parlamentissa.
Pohjolan kristityillä on suuri vastuu
Krimin, Donetskin ja Luhanskin tapahtumat vuosina 2014-2015 ovat parhaillaan toistumassa huomattavasti suuremmassa mittakaavassa, koskien koko Ukrainan maata. Itse asiassa kukaan meistä ei vielä varmuudella tiedä, mihin Venäjän sotilaalliset operaatiot Ukrainassa saattaa johtaa. Siksi meidän tulisi Pohjoismaiden kristittyinä yhdistää kaikki voimavaramme ja antaa tukemme Ukrainan uskonveljille ja -sisarille, joita pahimmassa tapauksessa saattaa odottaa etninen syrjintä ja uskonnon vainot.
Vuoden 2014 sodan syttymisen jälkeen yli miljoona ihmistä pakeni Itä-Ukrainasta maan läntisiin osiin ja lähes yhtä moni Venäjälle – mistä harvoin mainitaan. Molempien maiden seurakunnat ovat tehneet sankarillisia ponnisteluja auttaakseen kaikkia heitä, jotka ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet köyhyyden ja kurjuuden keskelle. Samana aikana noin 15 000 ihmistä on kuollut sodassa, joka on kestänyt 7 vuotta. Lähiviikkoina myös uusia pakolaisia saattaa tulla sekä Ruotsiin, että Suomeen jopa suurin joukoin.
Monet uskovat tuntevat olevansa unohdettuja. Suomen ja Ruotsin kristityt, joilla on ollut ystävyysseurakuntia ja -kontakteja Ukrainassa 1970- ja 1980-luvulla, eivät saa unohtaa yhteistä historiaansa ja velvoitettaan uskonveljinä ja -sisarina. Suhteita on vahvistettava ja uudistettava nyt kun kristittyjen yhteydellä voi olla ratkaiseva merkitys Ukrainan uskovien tulevaisuuden kannalta. Ukrainan kristityt tarvitsevat alttiita henkilöitä, jotka kulkevat heidän rinnallaan kun tulevaisuuden ääriviivoja piirretään paletin tummimmilla väreillä. Mutta ennen kaikkea he tarvitsevat meidän esirukouksiamme.
Jos haluat tukea Ukrainaa laita “Ukraina “ BG 5915-7990
Rauli Lehtonen
Minun turvani
Minun turvani
Hyvä kotisivun lukija. Mitä ajattelet maailman nykytilanteesta? Onko sinut vallannut pelko siitä, mitä maailmalla tapahtuu? Elämme aikaa, jossa epävarmuus vallitsee. Ensin on corona saanut koko maailman ihmisten elämän epävarmuuteen. Se on saanut monet eristäytymään toisista ihmisistä, lapsista ja sukulaisista. Hyvä kun on kauppaan voinut mennä ilman tartunnan pelkoa. Monet ovat myös menettäneet omaisia ja läheisiä. Tuskin on yhtään perhettä, etteikö joku heille tuttu ole sairastunut coronaan.
Nyt on syttynyt sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se heijastuu koko maailman väestöön jättämättä ketään välinpitämättömäksi. Kysytään, mitä tämä vaikuttaa minun elämään. Taloudelliset vaikutukset jättävät maiden sekä yksilöiden elämään pysyvät jäljet. Kukaan ei tiedä mitä edessä on.
Uskovaiset ovat laskeutuneet polvilleen rukoillen Jumalan varjelusta ja apua.
Ukrainassa sadat tuhannet uskovaiset huutavat Jumalan apua tilanteeseen. Onko se turhaa, kun kuitenkin sota tuli?
Mitä ajatuksia sinulla on Jumalan mahdollisuuksista ? Onhan monet epäilleet Jumalan olemassa oloa, mutta tekeekö se Jumalan olemattomaksi? Onhan Hänen ajatuksensa niin paljon meidän ajatuksiamme korkeammat. Kun luet raamattua ja Israelin historiaa, niin huomaat miten paljon sotia ja kurjuutta israelilaiset saivat kärsiä. Syy oli se että he olivat hylänneet Jumalan käskyt. Tehtyään parannuksen ja kääntyessään Jumalan puoleen, he saivat avun sortajistaan.
Eikö nykyinen ihmiskuntakin ole loitonnut kauas Jumalan laista ja niistä käskyistä joita raamatussa on?
Ne ovat vanhanaikaisia, sanotaan. Onko näin?
Voisiko nämä kaikki vastoinkäymiset olla Jumalan puhetta ihmiskunnalle? Kun tarkastelemme omaa vaellustamme, niin onko se hyvää, vai onko jotakin parantamisen varaa?
Uskon vieläkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Näinhän enkelit julistivat paimenille kedolla, kun ilmoittivat Jeesuksen syntymästä: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Vielä tänäänkin on tuo Vapahtaja ainoa, joka voi tuoda ihmisen sydämeen rauhan ja anteeksiannon. Rauhaan ei voi ketään pakottaa. Väkisin et saa ihmistä etkä kansakuntia tekemään rauhaa, joka kestäisi. Pakottaminen tuo vain katkeruutta ja vihaa, joka tuhoaa ihmistä sisältäpäin.
Jeesus sanoi: ”tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille rauhan.
Rukoillaan jokainen omalla kohdalla, että tuo Jumalan rauha tulee sydämeen.
Sinun ja koko maailmaan puolesta rukoillen ja siunaten toivotan Jumalan rauhaa.
Heimo
Minun turvani
Hyvä kotisivun lukija. Mitä ajattelet maailman nykytilanteesta? Onko sinut vallannut pelko siitä, mitä maailmalla tapahtuu? Elämme aikaa, jossa epävarmuus vallitsee. Ensin on corona saanut koko maailman ihmisten elämän epävarmuuteen. Se on saanut monet eristäytymään toisista ihmisistä, lapsista ja sukulaisista. Hyvä kun on kauppaan voinut mennä ilman tartunnan pelkoa. Monet ovat myös menettäneet omaisia ja läheisiä. Tuskin on yhtään perhettä, etteikö joku heille tuttu ole sairastunut coronaan.
Nyt on syttynyt sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se heijastuu koko maailman väestöön jättämättä ketään välinpitämättömäksi. Kysytään, mitä tämä vaikuttaa minun elämään. Taloudelliset vaikutukset jättävät maiden sekä yksilöiden elämään pysyvät jäljet. Kukaan ei tiedä mitä edessä on.
Uskovaiset ovat laskeutuneet polvilleen rukoillen Jumalan varjelusta ja apua.
Ukrainassa sadat tuhannet uskovaiset huutavat Jumalan apua tilanteeseen. Onko se turhaa, kun kuitenkin sota tuli?
Mitä ajatuksia sinulla on Jumalan mahdollisuuksista ? Onhan monet epäilleet Jumalan olemassa oloa, mutta tekeekö se Jumalan olemattomaksi? Onhan Hänen ajatuksensa niin paljon meidän ajatuksiamme korkeammat. Kun luet raamattua ja Israelin historiaa, niin huomaat miten paljon sotia ja kurjuutta israelilaiset saivat kärsiä. Syy oli se että he olivat hylänneet Jumalan käskyt. Tehtyään parannuksen ja kääntyessään Jumalan puoleen, he saivat avun sortajistaan.
Eikö nykyinen ihmiskuntakin ole loitonnut kauas Jumalan laista ja niistä käskyistä joita raamatussa on?
Ne ovat vanhanaikaisia, sanotaan. Onko näin?
Voisiko nämä kaikki vastoinkäymiset olla Jumalan puhetta ihmiskunnalle? Kun tarkastelemme omaa vaellustamme, niin onko se hyvää, vai onko jotakin parantamisen varaa?
Uskon vieläkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Näinhän enkelit julistivat paimenille kedolla, kun ilmoittivat Jeesuksen syntymästä: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Vielä tänäänkin on tuo Vapahtaja ainoa, joka voi tuoda ihmisen sydämeen rauhan ja anteeksiannon. Rauhaan ei voi ketään pakottaa. Väkisin et saa ihmistä etkä kansakuntia tekemään rauhaa, joka kestäisi. Pakottaminen tuo vain katkeruutta ja vihaa, joka tuhoaa ihmistä sisältäpäin.
Jeesus sanoi: ”tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille rauhan.
Rukoillaan jokainen omalla kohdalla, että tuo Jumalan rauha tulee sydämeen.
Sinun ja koko maailmaan puolesta rukoillen ja siunaten toivotan Jumalan rauhaa.
Heimo