Vuoden haasteet
Uuden vuoden haasteet – kasvottomat ja sukulaisemme
Oletko milloinkaan yrittänyt keskustella ihmisen kanssa, joka suuntaa katseensa muualle ja välttää katsomasta sinua silmiin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ellemme katso ihmiseen, hän saattaa kokea, ettei häntä ole ollenkaan olemassa ja se tietysti koskee, koska meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi.
Esko Matikainen, kirjoitti vuosia sitten Ristin Voitossa, miten me elämme ajassa, jolloin monet asiat tehdään peitetyin kasvoin. Naamiot, burkat ja erilaiset päähineet kätkevät nykypäivänä ihmisen oikean minuuden. Nimettömiä kirjeitä ja viestejä saatetaan lähettää postitse tai median välityksellä. Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.
Kristittyinä me emme voi salata viestiämme ja oikeata minuuttamme. Meidän täytyy astua esiin ja pasuunamme tulisi antaa selkeän äänen. On hetkiä, jolloin saatamme kääntää katseemme silloin kun meidän tulisi nähdä kärsivä lähimmäisemme. Me emme saisi vain kulkea ohitse, niin kuin pappi ja leeviläinen teki laupiaan samarialaisen vertauksessa. Meidän pitäisi olla maan suolana ja kompassina harhaan joutuneessa maailmassa, jossa rajoja murretaan ja laittomuuden henki leviää yhä laajemmille alueille.
Kaikki merkit osoittavat, että me elämme lopun aikaa. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samanaikaisesti löytyy kansoja, jotka eivät vielä ole saaneet kuulla evankeliumia – kokonainen meri kasvottomia ja unohdettuja, jotka eivät tiedä, että Jeesus on Jumalan poika. 175 miljoonaa turkinsukuista, 95 miljoonaa persialaista, yli 350 miljoonaa arabian kielistä: kansanheimoja, yksilöihmisiä, joita emme ehkä ole halunneet kohdata katseellamme.
Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän lähti kohtaamaan kahta ”kasvotonta”, jotka olivat matkalla Jerusalemista Emmaukseen. Keitä he olivat? Uskonisä Eusebios kirjoittaa, että he olivat Jeesuksen eno Kleopas ja hänen serkkunsa Simeon. Tästä muodostuu mielenkiintoinen kuva, miten Kristus ensin halusi vahvistaa ylösnousemuksensa sukulaisillensa.
Meidän tulisi olla valmiit julistamaan evankeliumi myös meidän omalle suvullemme, meidän omalle kansallemme ja rukoilemaan oman isänmaamme puolesta! Me emme myöskään saa kääntää pois katsettamme evankelioimattomista kansoista. Heidän täytyy saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta – ennen kuin loppu tulee (Matt. 24:14).
Matikainen kirjoitti, että kun Jumala halusi ilmaista rakkautensa, ei hän halunnut tehdä sitä nimettömänä. Hän halusi avoimesti kertoa nimensä: ”Minä olen”. Jumala ei halua verhota kasvojaan, kun hän kertoo rakkaudestaan, vaan hän ottaa poikansa kautta ihmisen muodon, Siksi myös meidän tulee astua esiin ja tunnustaa uskomme. ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa” (Matt. 10: 32-33).
Rauli Lehtonen
Vuoden haasteet – kasvottomat ja sukulaisemme
Oletko milloinkaan yrittänyt keskustella ihmisen kanssa, joka suuntaa katseensa muualle ja välttää katsomasta sinua silmiin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ellemme katso ihmiseen, hän saattaa kokea, ettei häntä ole ollenkaan olemassa ja se tietysti koskee, koska meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi.
Esko Matikainen, kirjoitti vuosia sitten Ristin Voitossa, miten me elämme ajassa, jolloin monet asiat tehdään peitetyin kasvoin. Naamiot, burkat ja erilaiset päähineet kätkevät nykypäivänä ihmisen oikean minuuden. Nimettömiä kirjeitä ja viestejä saatetaan lähettää postitse tai median välityksellä. Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.
Kristittyinä me emme voi salata viestiämme ja oikeata minuuttamme. Meidän täytyy astua esiin ja pasuunamme tulisi antaa selkeän äänen. On hetkiä, jolloin saatamme kääntää katseemme silloin kun meidän tulisi nähdä kärsivä lähimmäisemme. Me emme saisi vain kulkea ohitse, niin kuin pappi ja leeviläinen teki laupiaan samarialaisen vertauksessa. Meidän pitäisi olla maan suolana ja kompassina harhaan joutuneessa maailmassa, jossa rajoja murretaan ja laittomuuden henki leviää yhä laajemmille alueille.
Kaikki merkit osoittavat, että me elämme lopun aikaa. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samanaikaisesti löytyy kansoja, jotka eivät vielä ole saaneet kuulla evankeliumia – kokonainen meri kasvottomia ja unohdettuja, jotka eivät tiedä, että Jeesus on Jumalan poika. 175 miljoonaa turkinsukuista, 95 miljoonaa persialaista, yli 350 miljoonaa arabian kielistä: kansanheimoja, yksilöihmisiä, joita emme ehkä ole halunneet kohdata katseellamme.
Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän lähti kohtaamaan kahta ”kasvotonta”, jotka olivat matkalla Jerusalemista Emmaukseen. Keitä he olivat? Uskonisä Eusebios kirjoittaa, että he olivat Jeesuksen eno Kleopas ja hänen serkkunsa Simeon. Tästä muodostuu mielenkiintoinen kuva, miten Kristus ensin halusi vahvistaa ylösnousemuksensa sukulaisillensa.
Meidän tulisi olla valmiit julistamaan evankeliumi myös meidän omalle suvullemme, meidän omalle kansallemme ja rukoilemaan oman isänmaamme puolesta! Me emme myöskään saa kääntää pois katsettamme evankelioimattomista kansoista. Heidän täytyy saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta – ennen kuin loppu tulee (Matt. 24:14).
Matikainen kirjoitti, että kun Jumala halusi ilmaista rakkautensa, ei hän halunnut tehdä sitä nimettömänä. Hän halusi avoimesti kertoa nimensä: ”Minä olen”. Jumala ei halua verhota kasvojaan, kun hän kertoo rakkaudestaan, vaan hän ottaa poikansa kautta ihmisen muodon, Siksi myös meidän tulee astua esiin ja tunnustaa uskomme. ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa” (Matt. 10: 32-33).
Rauli Lehtonen
Uuden Vuoden Tervehdys
Joulu on jälleen takana ja aloittelemme uutta vuotta. Ajatukset palaavat menneeseen vuoteen , tulevaisuus askarruttaa mieltä. Voin todeta, kuten niin monta kertaa ennenkin: Jumalan hyvyys ja uskollisuus on ollut suuri, Hän ei ole pettänyt koskaan, ei minkäänlaisissa tilanteissa.
Mutta muistuu mieleen myös, kuinka monta kertaa mieleen on hiipinyt epävarmuus, pelko tulevaisuudesta ja on tuntunut kuin toivo alkaisi hiipua. Onko kaikki ollut turhaa sittenkin?
Tällaisissa mietteissä avasin raamattuni ja kuinka ollakaan; Hebrealaiskirjeen 6:sta luvusta luen jakeet 10-12: ” Eihän Jumala ole väärämielinen, että Hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet Hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.” ( Raamattu kansalle- käännöksen mukaan)
Jumala ei unohda palvelustamme, ei sulje silmiään vaivannäöltämme ! Hän ei ole missään kohden väärämielinen, Hän on oikeuden mukainen ja vanhurskas tuomari, Pyhä Jumala. Mutta myös armahtava Isä, joka nostaa, kantaa ja pelastaa. Kiitos ja ylistys Hänen nimelleen !
Hebrealaiskirjeen luvusta 10 luen jakeet 35-39 ( RK- käännös ) ” Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän aikaa, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. ”
Vielä vähän aikaa, niin hän, Jeesus, tulee ja vie omansa voittajina kotiin; taivaan kirkkauteen ja iloon. Tämä maanpäällinen elämämme on vaivannäköä, välillä murhetta ja ahdistusta, mutta kerran perillä saamme levätä vaivoistamme, katsella kaikkea ihanuutta ja Jeesuksen rakkaita kasvoja.
Hebrealaiskirjeen 9: 28 sanoo ( RK-käännös ) ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat. ”
Ollaan kestäviä ja valvotaan; ollaan niitä, jotka odottavat Jeesusta takaisin tulevaksi, ja palvellaan toisiamme tänäkin armon vuonna 2022 !
Siunaten: Eija Pitkänen
Joulu on jälleen takana ja aloittelemme uutta vuotta. Ajatukset palaavat menneeseen vuoteen , tulevaisuus askarruttaa mieltä. Voin todeta, kuten niin monta kertaa ennenkin: Jumalan hyvyys ja uskollisuus on ollut suuri, Hän ei ole pettänyt koskaan, ei minkäänlaisissa tilanteissa.
Mutta muistuu mieleen myös, kuinka monta kertaa mieleen on hiipinyt epävarmuus, pelko tulevaisuudesta ja on tuntunut kuin toivo alkaisi hiipua. Onko kaikki ollut turhaa sittenkin?
Tällaisissa mietteissä avasin raamattuni ja kuinka ollakaan; Hebrealaiskirjeen 6:sta luvusta luen jakeet 10-12: ” Eihän Jumala ole väärämielinen, että Hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet Hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.” ( Raamattu kansalle- käännöksen mukaan)
Jumala ei unohda palvelustamme, ei sulje silmiään vaivannäöltämme ! Hän ei ole missään kohden väärämielinen, Hän on oikeuden mukainen ja vanhurskas tuomari, Pyhä Jumala. Mutta myös armahtava Isä, joka nostaa, kantaa ja pelastaa. Kiitos ja ylistys Hänen nimelleen !
Hebrealaiskirjeen luvusta 10 luen jakeet 35-39 ( RK- käännös ) ” Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän aikaa, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. ”
Vielä vähän aikaa, niin hän, Jeesus, tulee ja vie omansa voittajina kotiin; taivaan kirkkauteen ja iloon. Tämä maanpäällinen elämämme on vaivannäköä, välillä murhetta ja ahdistusta, mutta kerran perillä saamme levätä vaivoistamme, katsella kaikkea ihanuutta ja Jeesuksen rakkaita kasvoja.
Hebrealaiskirjeen 9: 28 sanoo ( RK-käännös ) ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat. ”
Ollaan kestäviä ja valvotaan; ollaan niitä, jotka odottavat Jeesusta takaisin tulevaksi, ja palvellaan toisiamme tänäkin armon vuonna 2022 !
Siunaten: Eija Pitkänen
Jouluiloa meille kaikille
Jouluiloa meille kaikille.
Vuoden aika on pimeä ja koleahko. Päivät lyhenevät ja pimeä aika vuorokaudessa jatkuu aina joulukuun 23.päivään saakka.
Valo on meille hyvin tärkeä elementti, jo terveydenkin vuoksi. Joh. 8:12 ”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.
Jo ensimmäinen adventti tuo mieliimme toivon, että valo on tulossa ja olemme menossa valoisempia aikoja kohti. Joulun odotus ja sen sisältö vie ajatuksemme suureen tapahtumaan, joka tapahtui Beetlehemissä ajanlaskun alussa: JEESUKSEN SYNTYMÄ.
Enkeli Gabriel, tervehtiessään Mariaa, ilmoitti hänelle, että hän synnyttäisi pojan. Ja hänet pitää ”kutsuttaman Jumalan pojaksi” . Maria sai jo nimenkin valmiiksi. ”Sinun on annettava Hänelle nimi Jeesus”.
Raamatussa, Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, on kertomus Joulun Herran Jeesuksen syntymästä ja tapahtumista syntymän yhteydessä. Kertomus alkaa sanoilla: ja tapahtui niinä päivinä,…. ja jatkuu….. Maria ja Josef lähtivät verolle pantavaksi….Yöpyminen eläinten suojassa..Marian synnyttämisen aika….. Luuk.2:7” Niin Hän (Maria) synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa”
Raamattu kertoo, että paimenet olivat yöllä kedolla vartioimassa laumaansa.:” Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
Varmaan paimenet kertoivat kokemaansa vielä pitkään vuosien jälkeen, ja etenkin jouluna.
Jo n 700 v ennen Jeesuksen syntymää Jesaja profetoi tapahtumaa seuraavasti: Jes 9:1. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Ja Jes 9: 5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”.
Olisikohan jo tänä jouluna aika viettää Joulua muistellen Jeesuksen syntymää? Hän on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Jeesus on ”tie, totuus ja elämä”. Hän on ainoa tie Jumalan luo. Raamatun tapahtumat ovat totta vielä tänäänkin. Hän voi antaa elämisen arvoisen elämän jo täällä maan päällä ja sitten meitä odottaa iankaikkisuus Jumalan yhteydessä.
Kun sytytät kynttilää tänä Jouluna, niin muistathan valon tuojaa Jeesusta Jumalan lahjaa.
Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Jouluiloa meille kaikille.
Reino Pitkänen
Jouluiloa meille kaikille.
Vuoden aika on pimeä ja koleahko. Päivät lyhenevät ja pimeä aika vuorokaudessa jatkuu aina joulukuun 23.päivään saakka.
Valo on meille hyvin tärkeä elementti, jo terveydenkin vuoksi. Joh. 8:12 ”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.
Jo ensimmäinen adventti tuo mieliimme toivon, että valo on tulossa ja olemme menossa valoisempia aikoja kohti. Joulun odotus ja sen sisältö vie ajatuksemme suureen tapahtumaan, joka tapahtui Beetlehemissä ajanlaskun alussa: JEESUKSEN SYNTYMÄ.
Enkeli Gabriel, tervehtiessään Mariaa, ilmoitti hänelle, että hän synnyttäisi pojan. Ja hänet pitää ”kutsuttaman Jumalan pojaksi” . Maria sai jo nimenkin valmiiksi. ”Sinun on annettava Hänelle nimi Jeesus”.
Raamatussa, Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, on kertomus Joulun Herran Jeesuksen syntymästä ja tapahtumista syntymän yhteydessä. Kertomus alkaa sanoilla: ja tapahtui niinä päivinä,…. ja jatkuu….. Maria ja Josef lähtivät verolle pantavaksi….Yöpyminen eläinten suojassa..Marian synnyttämisen aika….. Luuk.2:7” Niin Hän (Maria) synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa”
Raamattu kertoo, että paimenet olivat yöllä kedolla vartioimassa laumaansa.:” Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
Varmaan paimenet kertoivat kokemaansa vielä pitkään vuosien jälkeen, ja etenkin jouluna.
Jo n 700 v ennen Jeesuksen syntymää Jesaja profetoi tapahtumaa seuraavasti: Jes 9:1. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Ja Jes 9: 5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”.
Olisikohan jo tänä jouluna aika viettää Joulua muistellen Jeesuksen syntymää? Hän on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Jeesus on ”tie, totuus ja elämä”. Hän on ainoa tie Jumalan luo. Raamatun tapahtumat ovat totta vielä tänäänkin. Hän voi antaa elämisen arvoisen elämän jo täällä maan päällä ja sitten meitä odottaa iankaikkisuus Jumalan yhteydessä.
Kun sytytät kynttilää tänä Jouluna, niin muistathan valon tuojaa Jeesusta Jumalan lahjaa.
Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Jouluiloa meille kaikille.
Reino Pitkänen
Vuoret väistyköön
”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” Jesaja 54:10
Jos olet elämän tuntenut raskaana ja on tullut aika jolloin kaikki jähmettyy paikoilleen,niin lohdutan Sinua Jeesuksen sanoilla: Älä pelkää – minä ole sinut lunastanut, olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Kuuletko Jeesuksen äänen kolkutuksen, joka vakuuttaa, että ei ole sellaista paulaa missä Hän ei voisi sinua auttaa. Elämän voima alkaa virrata olemukseesi. Jumalan henki elävöittää. Se avaa virrat erämaahan. On tullut laulun aika. Kaikkivaltias Isä on nähnyt meidän raskaat päivämme.
”Jos sydänmemme ei syytä meitä meillä on rohkea luottamus Jumalaan” 1 Joh. 3:21
Mitä Jeesus sinulle merkitsee ? Kohta seisomme Hänen edessään. Sanoma anteeksiannosta – Pyhän verensä puhdistuksesta vapauttaa kielemme kiittämääm elävää Jumalaa. Pääsimme kuin lintu pyydystäjän paulasta !
Vain Jeesuksella on valta tuomita tai vapauttaa. Hänen vastaanotollaan lausutaan sanat – Sinä olet päässyt heikkoudesta. Sielunvihollisella ei ole meihin minkäänlaista valtaa – valta on Jeesuksen.
Yksi nimi ylitse muiden ! Jeesus nimi. Jumalan sanassa on voima. Jumala valvoo tilaamme.
Laske koko elämäsi Jeesuksen käsiin. Hänen kallis verensä puhdistaa – vihmoo meidät täysin puhtaaksi. Saat alkaa kaiken alusta !
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” Sananl. 3:5-6
Siunausta marraskuulle toivoo Pirjo Lehtimäki