Huhtikuu

Kevättä odotellessa

Nyt on jo maaliskuun loppupuoli. Kevät! Missä sinä viivyt? Missä ovat leskenlehdet, sinivuokot ja lintuystäväni?

Luulin jo, että kevät on jo ovella, mutta sitten alkoikin taivaalta putoilla valkoisia hiutaleita ja maa tuli valkoiseksi! No, ei se lumi kauan maassa pysynyt.

Lähdin ystäväni kanssa pienelle sauvakävelylle. Mitä näimmekään jo kohta matkan alussa! ”Katso! Leskenlehti. Toinenkin ja yksi nuppu! Kevät on tullut!” Katselimme noita pieniä, kauniinkeltaisia kukkia tien vieressä ja hymyilimme molemmat. Ne olivat meille ensimmäisiä kevään merkkejä ystäväni pihalla kasvaneiden Lumikellojen jälkeen. Toisena päivänä metsäpolulla lauloi jo peipponen ja kevätpuro solisi ihanasti. Kaunista musiikkia!

Sitten siirryimme Raamatun linjalle ja juttelimme Jeesuksen takaisin tulon merkeistä. Niitäkin on jo näkyvissä maailman tilanteessa. Muistelimme Raamatun ennustuksia lopun ajasta.

Esimerkiksi Raamattu Kansalle käännöksen mukaan Luuk.21:9-11 ”Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää pelästykö. Näiden kyllä täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule heti. Sitten Jeesus sanoi heille:”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee suuria maanjäristyksiä ja monin paikoin nälänhätää ja ruttoa. Pelottavia asioita tapahtuu ja taivaalla näkyy suuria ennus-merkkejä.”

Tämän edellä kirjoitetun Jeesus puhui eläessään maan päällä. Pian on kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäinen. Jeesus nousi haudasta ja ilmestyi opetuslapsilleen. Hän ei jättänyt heitä yksin maan päälle, vaan lupasi heille Lohduttajan, Pyhän Hengen voiman, jonka avulla he voivat toimittaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä.

Mutta ei tässä kaikki. HÄN LUPASI TULLA TAKAISIN.

Lopetan tämän kirjoitukseni lupaukseen ja ihanaan toivoon, joka löytyy Joh. 14:1-3.

”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös  minuun.

Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa?

Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, TULEN TAKAISIN ja OTAN TEIDÄT LUOKSENI, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

Kuinka sitten tietäismme tien sinne, missä Jeesus on? Vastaus Joh.14: 6-7.

Jeesus vastasi:” MINÄ OLEN TIE, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin mnun kauttani. Jos te tunnette minut, tulette tuntemaan myös minun Isäni.

 KKK 202      ”Kevätaamun laulu Golgatalta sielullesi soipi taivainen.

                      Pelastuksen saat sä Jeesukselta, syntikahleistasi vapauden.”

                      Siunattua pääsiäistä! Jeesus on ylösnoussut ja Hän elää!

Anna-Liisa Lindeman

Maaliskuu

Katsellessamme uutisia ja lehtiä näemme miten maailma on epätoivon vallassa. On sotia, maanjäristyksiä ja nälänhätää.

Minun toivomukseni on, että pysähdymme ajattelemaan ja miettimään mitä edessämme on.

Mikä on minun kohtaloni tässä kaikessa? Olenko valmis kohtaamaan sen, mitä tulossa on?

Usein työnnämme tällaiset asiat pois verukkeella, että ne ovat niin kaukana minusta ja minulla on hyvä olla.

Näitä miettiessäni muistuu mieleeni virsi, jota laulettiin armeijan aamuhartauksissa:

”Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,

vuotemme virtana vierivi pois.

Jeesus ei syntisen sortua sallis,

kaikille armosta autuuden sois.

Oi, valitkaa tie, joka elämään vie!

Kohta jo päättynyt päivämme lie.”

Siitä on kulunut 55 vuotta, kun tuota laulua lauloin. Paljon on sen jälkeen tapahtunut. Vuosia myöhemmin sain valita tien, josta lauloin ja kohtasin Jeesuksen omana vapahtajana.

Elämän tie on näin vanhempana tullut aina vain rakkaammaksi.

Toivon sinun, joka luet tätä kirjoitustani, pysähtyvän ja miettivän mihin olet matkalla, ja onko sinulla rauha sydämessä. Vielä on aikaa valita tie, joka elämään vie.

Sanoohan Jeesus:”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” Kun pyydämme Jeesusta tulemaan elämäämme, niin hän tulee. Hän antaa synnit anteeksi ja rauhan sydämeen. Meistä tulee Jumalan lapsia. Pelko katoaa ja me saamme tulevaisuuden ja toivon. Näin elämässämme alkaa uusi vaihe. Emme enää ole yksin, vaan saamme kulkea Jeesuksen seurassa. Kohdatessamme koetuksia ja vaikeuksia, voimme luottaa Jeesuksen apuun ja lohdutukseen.

Tuon tuntemattoman lauluntekijän virren viimeisessä säkeistössä lukee näin:

Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä,

johtaen, nostaen, varoittaen.

Kiusaaja meitä kun tahtoisi niellä,

varjele viekkailta aikeilta sen.

Näin armosi suo, hyvä turvasi tuo,

vie meidät autuuteen Jumalan luo.”

Kun katsot ulos, näet pian kauniita kevään kukkia, jotka muistuttavat sinua Jumalan uudeksi tekevästä voimasta.

Siunattua maaliskuuta sinulle toivoen

Heimo Lindeman

Helmikuu 2023.

Selasin pöytälaatikkoani, josta silmiini osui eräs kirjoitus, jonka olin kirjoittanut keväällä 2005. Ehkäpä siinä olisi joku ajatus, joka voisi rohkaista myös sinua.

”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt, kuulkaa häntä ! ” Matteus 17: 5  (Raamattu kansalle- käännös )

Ihmisen suurin tarve on kokea olevansa rakastettu. Ihminen, joka ei ole saanut, tai ei pysty ottamaan vastaan rakkautta, tuntee helposti häpeää. ”En kelpaa, enkä ole sen arvoinen, että minusta välitettäisiin. ” Eikö ole niin, että häpeä on suomalaisten ” kansallistunne ” ? Tommy Hellsten, teologi ja terapeutti, sanoo eräässä kirjassaan: ” Suomalaiset ovat häpeä- kansaa..” Sodanjälkeinen sukupolvi voi varmaan helpommin yhtyä tähän ajatukseen.

Jeesus, Jumalan Poika, oli maan päällä eläessään myös ihminen, Ihmisen Poika. Hänen tarvitsi kuulla Isältä Jumalalta, että Isä rakastaa häntä. ( Markus 1:11. ) On ilmeistä, että ennen suuria koetuksia Jeesus tarvitsi vahvistavaa vakuutusta Isän rakkaudesta. Tämä Isän ääni tuli taivaasta Hänelle, ennenkuin Henki ajoi hänet erämaahan sielunvihollisen kiusattavaksi. ( Markus 1: 12. ) Sieltä Jeesus palasi voittajana,  ja Hengen voimassa Hän aloitti toimintansa, julistaen taivasten valtakuntaa ja parantaen sairaita.

Me ihmisinä saatamme vaikeuksissa ollessamme kokea suurta hyljätyksi tulemisen tunnetta: ”enkö ollutkaan rakastamisen arvoinen,- Jumala, etkö kuule, etkö välitä..? ” Voi, jospa silloin voisimme sanoa: ” Isä, en ymmärrä, miksi.. mutta luotan sanaasi, että sinä rakastat ja viet asiani voittoon. ”

Jesaja sanoo meillekin Jumalan profeettana: ” Siion sanoo: Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.”   Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei armahda kohtunsa poikaa ? Ja vaikka hän unohtaisikin,  minä en sinua unohda.  Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt. ” Jes. 49:14-16 R.K .

Me ihmisinä olemme hyvin vajavaisia, jos sen vain tunnustamme. Sukupolvien häpeän perintö istuu lujasti geeneissämme, ja voi yllättää joissain tilanteissa. Itselläni oli tällainen häpeän ja riittämättömyyden tunne keväällä 2005, istuessani ulkopuolisena ja kielitaidottomana Kioton seurakunnan aamujumalanpalveluksessa, japanilaisten uskonystävien ja suomalaisten lähetyssaarnaajien seurassa. Se oli vanha, kurja alemmuuden ja huonouden tunne. Mutta silloin tuli Pyhä Henki avuksi : Hän kertoi sisimpääni, kuinka Jeesus kantoi häpeän ja synnin ristinpuulla. Siinä Hän riippui ristiinnaulittuna, kaikkien katseltavana, runneltuna ja häväistynä. Hänen päällään oli meidän syntimme ja häpeämme, että Hänen rakkaat lapsensa saisivat kokea täydellisen vapauden, synnistä mutta myöskin häpeästä. Siinä sain kokea olevani vapaa vanhoista traumoista, ja saatoin istua iloiten ja ilman jännitteitä näiden uskonystävien seurassa.

Siunattu Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristuksen täytettyä työtä !

Raamattu todistaa, että synti ja häpeä, ovat kansakuntien ja yksilöihmisten taakka kautta kaikkien aikakausien. Vain uskomalla Jeesuksen ristintyöhön, saadaan synnit anteeksi ja iankaikkinen elämä.

On tuleva aika, josta profeetta Sefanja sanoo: ” Silloin minä muutan puhtaiksi kansojen huulet, niin että ne kaikki huutavat avuksi Herran nimeä, palvelevat häntä rinta rinnan. ” Sef. 3:9  ”Sinä päivänä sinun ei tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoista, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi  ylvästelevät ilakoitsijasi,  etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. ” Sef. 3:11. Ja lopuksi tämä : ” Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. ” Sef: 3: 17.

Vaikka joutuisimmekin näkemään ja kokemaan vielä vaikeita aikoja, niin meillä on tulevaisuus ja toivo raamatun lupausten mukaan ; koska Vapahtajamme Jeesus elää, saamme mekin elää !

Siunaten: Eija Pitkänen

Vuosi 2023

Rohkaiseva tervehdys Ukrainasta – kaikesta huolimatta

Pari kuukautta ennen sotaa Ukrainan helluntaiunionin johtaja Mihail Panotshko pyysi maansa seurakuntia valmistautumaan siltä varalta, jos sota sattuisi syttymään. Kirkot rupesivat välittömästi varautumaan tätä varten. Yksilökristityt tutkistelivat itseänsä ja valmistautuivat myös hengellisesti mahdollisen sodan haasteisiin.  

Helmikuun jälkeen Ukrainan yli 15 miljoonaa kansalaista on joutunut jättämään kotinsa. Monet ovat matkalla jonnekin tietämättä varmuudella matkansa lopullista päämäärää. Vaimot kaipaavat miehiänsä, lapset itkevät isiään – Lvivin keskusaukiolla 500 tyhjää lastenvaunua muistuttaa syyttömien lasten kuolemasta. Rattaita ei enää tarvita – lapset ovat muuttaneet taivaaseen.

Erikoista on se, että ihmiset etsivät suojaa kirkoista. Turvapaikkojen puutteessa pelokkaat kansalaiset hakeutuvat rukoushuoneiden kellareihin, jotka on valmistettu pommisuojiksi. Nälkäiset jonottavat kirkkojen ulkopuolella ruokaa. Pakolaisista täyttyneet metroasemat saavat uskovia vieraakseen – lauletaan, soitetaan, rukoillaan, todistetaan Jeesuksesta. 

Yllättävää on, että sodan kourissa elävät kristityt ovat viime aikoina kokeneet suurta herätystä. Seurakuntien johtajat kertovat, että kokouksissa käy nyt enemmän väkeä kuin ennen sotaa. Pastori Juri Kulakevitsh, kertoo, että Helluntaiunioni on istuttanut Ukrainaan 24 uutta seurakuntaa elokuun jälkeen. Kastettujen määrä ylittää aikaisempien vuosien luvut.

Mykolajevin helluntaikirkossa oli sodan alettua noin 200 jäsentä, Yli puolet heistä on paennut ulkomaille. Jäljelle jääneet uskovat julistavat sodan keskellä evankeliumia. Hengen tulet syttyivät ja Jumalan valtakunnan rajat rupesivat laajenemaan: Seurakunnan yli 500:n istumapaikan kirkossa pidetään nyt kolme jumalanpalvelusta joka sunnuntai, että kaikki mahtuisivat tilaisuuksiin. Seurakunta on kasvanut maaliskuun jälkeen 80. prosentilla.

Charkivissa eräs helluntaiseurakunta on kasvanut 150:stä jäsenestä 400:ään sodan aikaisina kuukausina.

Onko sodan seuraus automaattisesti herätys, vai onko tämä vain Ukrainan ilmiö? PEF:n puheenjohtajana toiminut Pelle Hörnmark kertoo, että herätyksen salaisuus on Pyhän Hengen vaikutuksen lisäksi myös siinä, että Ukrainan kirkot harjoittivat evankeliointia jo ennen sotaa. Seurakuntien istuttaminen on kuulunut heidän DNA:han jo vuosia – se on ollut heille luonnollinen ilmiö.

Nykyinen herätys on vain jatkumoa aikaisemmin eletylle Kristus-keskeiselle elämälle. Sodan kehykset vain vahvistavat sen tehoja. Jumalan valtakunnan rajat eivät laajene itsestään, koska Hänen valtakuntansa on sisäisesti meissä (Luuk 17:21). Mutta me voimme toiminnallamme levittää sen rajoja.

Vuoden alussa elimme Euroopassamme sotaa edeltävää aikaa. Nyt se on muuttanut kymmenien miljoonien ihmisten elämän. Me näemme, miten se hiipii meitä hitaasti aina vain lähemmäksi. Nyt on aika tehdä valmisteluja. Jumala haluaa luoda meille herätykseen johtavat puitteet. Siksi meidän tulisi tutkia itseämme, puhdistautua ja valmistautua sadonkorjuuseen, niin kuin ukrainalaiset ovat tehneet, ettei herätys vain kulkisi ohitsemme.

Tämä voisi täydentää joulun ja uuden vuoden ajan sanoman – että Jumalan lähetti oman poikansa – paremmin kuin mikään muu, ainakin meidän omassa elämässämme.

Rauli Lehtonen