Elokuun sanoma
Elokuu 2022
Kärsimyksen monet kasvot.
Ps 22:25 Sillä hän (Herra) ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke
häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
Huonovointisuus voi olla joko, fyysistä tai psyykkistä. Molemmissa tapauksissa
kärsimys voi olla hyvin tuskallista ja kiusallistakin.
Raamatussa Psalmissa 22 kunigas Daavid kirjoittaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi
minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta”.
Joskus kärsimys voi tuntua samanlaiselta kuin, josta Daavid kirjoittaa hyvin
toivottomassa olotilassa. Tuntuu, ettei saa apua mistään. Joskus ajattelee, ettei
kukaan ymmärrä, kun tuska on jokapäiväistä, eikä apua löydy.
Lääkärikäynnit voivat lisääntyä iän mukana eri sairauksien johdosta tai jos on
sattunut joku onnettomuus. Nämä vaikuttavat meidän jokapäiväiseen elämäämme hyvin
paljon. Kärsimys on osana ihmiselämää. Miksi minä kärsin? Miksi minulle on tapahtunut
näin? Tämä on väärin? Eikö tämä jo lopu? Eikö Jumala kuule minua? Miksi et auta? Miksi et
kuule? Oletko sinä hylännyt minut? Kärsimys on aina ollut ihmisen ei-toivottu
matkakumppani. Siitä ei pääse eroon, vaikka kuinka toivoisi. Välillä sen kokee kipeämmin,
välillä helpottaa. Kärsimys on ihmisenä olemisen vaikeinta puolta. Kärsimyksestä ei ole
oikotietä vapauteen. Se on käytävä läpi, mutta sen voi tehdä yhdessä Jumalan
kanssa tai ilman häntä. Jumalaan turvautuminen syventää uskoa ja vie lopulliseen
pelastukseen. Jumalasta luopuminen johtaa katkeruuteen ja vihaan. Kärsimys
itsessään ei jalosta ihmistä vaan se, mihin hän sen keskellä turvautuu.Kärsimys voi
kääntyä siunaukseksi, mutta voi koitua myös tuhoksi.
Sisäinen paraneminen voi tapahtua Jumalan tekona hetkessä tai sitten se voi olla
pitempi ajanjakso. Fyysinen paraneminen on myös mahdollista, kun Jumalan
armoon luottaen sitä Häneltä pyydämme. Miksi kaikki eivät parane sisäisesti tai
fyysisesti? Siihen vain Jumala suuruudessaan voi antaa vastauksen, jos Hän sen
hyväksi näkee.
(Jesajan kirja 52:14 – 53:5). ”Monet kauhistuvat häntä – sillä niin runneltu, ei enää
ihmisen kaltainen…Hän oli ylenkatsottu,ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja
sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme
minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän
kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja
vaivaamana,mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä
rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet”
Jesajan kirjan kuvaus on Jeesuksen Kristuksen kärsimyksistä. Tämän vuoksi hän
tietää tarkkaan miltä meistä tuntuu, kun ihminen kärsii elämän eri tilanteissa
fyysisesti, tai on tuskaa sydämessä.
Ps 50:15 on hätänumero Jumalalle kun tarve on suuri ja syvä:
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Tämä hätänumero 5015 on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa. Jumalalle me voimme kertoa asioita ja huolia aina, kun tarvetta ilmenee. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan”.
Hyvää elokuuta.
Reino Pitkänen
Goteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta järjestää teemapäivät:
Sisäinen paraneminen ja vanhenemisen haasteet.
Ajankohta:27 ja 28 elokuuta Helluntaikirkossa Redbergsvägen 19.
Tilaisuudet Lau 27.8 klo 15 Luento 1: Elämän arvet sisimmässämme.
Kysymyksiä ?
n. klo 16 Tarjoilutauko
klo 16,45 Luento 2: Toipumisen avaimia.
Kysymyksiä ?
Sun 28.8 klo 14 Aiheena: Parantava rakkaus
Vieraana suomesta on Elli Meklin
Perheterapeutti ja kouluttaja.
Tervetuloa rakentumaan !
Kärsimyksen monet kasvot.
Ps 22:25 Sillä hän (Herra) ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke
häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
Huonovointisuus voi olla joko, fyysistä tai psyykkistä. Molemmissa tapauksissa
kärsimys voi olla hyvin tuskallista ja kiusallistakin.
Raamatussa Psalmissa 22 kunigas Daavid kirjoittaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi
minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta”.
Joskus kärsimys voi tuntua samanlaiselta kuin, josta Daavid kirjoittaa hyvin
toivottomassa olotilassa. Tuntuu, ettei saa apua mistään. Joskus ajattelee, ettei
kukaan ymmärrä, kun tuska on jokapäiväistä, eikä apua löydy.
Lääkärikäynnit voivat lisääntyä iän mukana eri sairauksien johdosta tai jos on
sattunut joku onnettomuus. Nämä vaikuttavat meidän jokapäiväiseen elämäämme hyvin
paljon. Kärsimys on osana ihmiselämää. Miksi minä kärsin? Miksi minulle on tapahtunut
näin? Tämä on väärin? Eikö tämä jo lopu? Eikö Jumala kuule minua? Miksi et auta? Miksi et
kuule? Oletko sinä hylännyt minut? Kärsimys on aina ollut ihmisen ei-toivottu
matkakumppani. Siitä ei pääse eroon, vaikka kuinka toivoisi. Välillä sen kokee kipeämmin,
välillä helpottaa. Kärsimys on ihmisenä olemisen vaikeinta puolta. Kärsimyksestä ei ole
oikotietä vapauteen. Se on käytävä läpi, mutta sen voi tehdä yhdessä Jumalan
kanssa tai ilman häntä. Jumalaan turvautuminen syventää uskoa ja vie lopulliseen
pelastukseen. Jumalasta luopuminen johtaa katkeruuteen ja vihaan. Kärsimys
itsessään ei jalosta ihmistä vaan se, mihin hän sen keskellä turvautuu.Kärsimys voi
kääntyä siunaukseksi, mutta voi koitua myös tuhoksi.
Sisäinen paraneminen voi tapahtua Jumalan tekona hetkessä tai sitten se voi olla
pitempi ajanjakso. Fyysinen paraneminen on myös mahdollista, kun Jumalan
armoon luottaen sitä Häneltä pyydämme. Miksi kaikki eivät parane sisäisesti tai
fyysisesti? Siihen vain Jumala suuruudessaan voi antaa vastauksen, jos Hän sen
hyväksi näkee.
(Jesajan kirja 52:14 – 53:5). ”Monet kauhistuvat häntä – sillä niin runneltu, ei enää
ihmisen kaltainen…Hän oli ylenkatsottu,ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja
sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme
minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän
kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja
vaivaamana,mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä
rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet”
Jesajan kirjan kuvaus on Jeesuksen Kristuksen kärsimyksistä. Tämän vuoksi hän
tietää tarkkaan miltä meistä tuntuu, kun ihminen kärsii elämän eri tilanteissa
fyysisesti, tai on tuskaa sydämessä.
Ps 50:15 on hätänumero Jumalalle kun tarve on suuri ja syvä:
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Tämä hätänumero 5015 on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa. Jumalalle me voimme kertoa asioita ja huolia aina, kun tarvetta ilmenee. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan”.
Hyvää elokuuta.
Reino Pitkänen
Goteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta järjestää teemapäivät:
Sisäinen paraneminen ja vanhenemisen haasteet.
Ajankohta:27 ja 28 elokuuta Helluntaikirkossa Redbergsvägen 19.
Tilaisuudet Lau 27.8 klo 15 Luento 1: Elämän arvet sisimmässämme.
Kysymyksiä ?
n. klo 16 Tarjoilutauko
klo 16,45 Luento 2: Toipumisen avaimia.
Kysymyksiä ?
Sun 28.8 klo 14 Aiheena: Parantava rakkaus
Vieraana suomesta on Elli Meklin
Perheterapeutti ja kouluttaja.
Tervetuloa rakentumaan !
Lomakuukausi
Osaatko kävellä veden päällä?
Eräs luterilainen pappi ja baptistikirkon pastori olivat varsin innokkaat kalastajat. Kerran he pyysivät katolisen kirkon papin mukaansa kalaan. Kohta sen jälkeen kun he olivat lähteneet veneellä vesille ja ruvenneet heittämään uistinta, jäi luterilaisen papin ongenkoukku pohjaan kiinni. Rauhallisesti hän kuitenkin otti kengät jalastaan, kumarsi päänsä hetkeksi, kävi yli laidan ja lähti kävelemään vettä pitkin siihen suuntaan, jonne siima osoitti – irrotti hetken päästä koukun ja käveli vettä pitkin takaisin veneeseen!
Hetken päästä baptistipastorin koukkukin jäi pohjaan kiinni. Hän otti saappaat pois, painoi päänsä alas ja lähti hänkin veneestä ja kulki vettä pitkin koukkuaan irrottamaan ja käveli samaa tietä takaisin kuin luterilainen pappi hetkeä aikaisemmin – takaisin veneeseen. Uskomatonta, ajatteli heidän katolilainen virkaveljensä.
Muutamat kalat saatuaan katolisen papin koukku jäi sekin kiinni, johonkin veden alla olevaan oksaan. Hän ei ollut koskaan elämänsä aikana kulkenut veden päällä, mutta kun toiset kerran onnistuivat, niin hänkin päätti yrittää. Hiukan epävarmana hän laski onkensa veneeseen ja rupesin verkalleen ottamaan kenkiä pois jalasta, teki ristinmerkin, suuntasi vielä hetkeksi katseensa ystäviinsä ja hyppäsi yli laidan – ja vajosi samassa hetkessä veden alle!
Luterilainen pappi ja baptistipastori iskivät samalla toisilleen viekkain mielin silmää ja kysyivät toisiltaan: - Olisiko meidän sittenkin pitänyt kertoa hänelle mihin kohtaan kivet oli veden alla piilotettu?
Minä en osaa kertoa teille mihin kohtaan kivet on kätketty, tai mitä reittiä sinun on näennäisesti veden päällä kuljettava. Mutta voin kertoa miten veden päällä voi kävellä, vaikkei kiviä olisikaan!
Kolme ehtoa Matteuksen evankeliumissa (14:22-33) näemme, että veden päällä kävelemiseksi pitää täyttää kolme ehtoa. Ensimmäiseksi tarvitsemme Jeesuksen kutsun. Jos ja kun Kristus sanoo ”tule”, silloin vesi kantaa. Silloin emme tarvitse kiviä, jotka ovat pinnan alla kätkössä. Ilman Jeesuksen selkeitä sanoja, voi vain suositella, että veden päällä kävelemisestä luovutaan, ellemme halua papin tavoin kastella vaatteitamme.
Toisena ehtona on luottava usko Jeesukseen. Tulee määrätietoisesti luottaa, että Kristus todellakin tarkoittaa sitä mitä Hän sanoo. Luottamus Jeesukseen ilmenee siinä, kun Hänen sanansa kehotuksen mukaan ojennetaan jalat yli veneen laidan ja ruvetaan kävelemään vettä pitkin. Ellei tästä ole selkeätä varmuutta, on parempi jäädä veneeseen odottamaan.
Kolmantena välttämättömyytenä on jatkuva yhteys Jeesukseen. Myös veden päällä kävellessämme meidän tulee katsoa Kristukseen, ei jalkojemme eteen! Kun Pietari suuntasi silmänsä keskitetysti Jeesukseen, onnistui hän jatkamaan matkaansa veden päällä. Mutta kun huomio veltostui ja hän rupesi katselemaan ympärilleen, silloin myrskyisä tuuli ja korkeat laineet rupesivat pelottamaan ja samassa hän rupesi vajoamaan veden alle.
Ehkä meidän tulisi pohtien mietiskellä tätä Raamatun kertomusta, ennen kuin suuntaamme uhkarohkeasti askeleitamme veden laidan toiselle puolelle. Älkäämme myöskään unohtako, että Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme – silloinkin kun laineet käyvät korkeina ja ympärillämme myrskyää.
Rauli Lehtonen (käännös vironkielisestä Teataja-lehdestä, vuosi 2013)
Osaatko kävellä veden päällä?
Eräs luterilainen pappi ja baptistikirkon pastori olivat varsin innokkaat kalastajat. Kerran he pyysivät katolisen kirkon papin mukaansa kalaan. Kohta sen jälkeen kun he olivat lähteneet veneellä vesille ja ruvenneet heittämään uistinta, jäi luterilaisen papin ongenkoukku pohjaan kiinni. Rauhallisesti hän kuitenkin otti kengät jalastaan, kumarsi päänsä hetkeksi, kävi yli laidan ja lähti kävelemään vettä pitkin siihen suuntaan, jonne siima osoitti – irrotti hetken päästä koukun ja käveli vettä pitkin takaisin veneeseen!
Hetken päästä baptistipastorin koukkukin jäi pohjaan kiinni. Hän otti saappaat pois, painoi päänsä alas ja lähti hänkin veneestä ja kulki vettä pitkin koukkuaan irrottamaan ja käveli samaa tietä takaisin kuin luterilainen pappi hetkeä aikaisemmin – takaisin veneeseen. Uskomatonta, ajatteli heidän katolilainen virkaveljensä.
Muutamat kalat saatuaan katolisen papin koukku jäi sekin kiinni, johonkin veden alla olevaan oksaan. Hän ei ollut koskaan elämänsä aikana kulkenut veden päällä, mutta kun toiset kerran onnistuivat, niin hänkin päätti yrittää. Hiukan epävarmana hän laski onkensa veneeseen ja rupesin verkalleen ottamaan kenkiä pois jalasta, teki ristinmerkin, suuntasi vielä hetkeksi katseensa ystäviinsä ja hyppäsi yli laidan – ja vajosi samassa hetkessä veden alle!
Luterilainen pappi ja baptistipastori iskivät samalla toisilleen viekkain mielin silmää ja kysyivät toisiltaan: - Olisiko meidän sittenkin pitänyt kertoa hänelle mihin kohtaan kivet oli veden alla piilotettu?
Minä en osaa kertoa teille mihin kohtaan kivet on kätketty, tai mitä reittiä sinun on näennäisesti veden päällä kuljettava. Mutta voin kertoa miten veden päällä voi kävellä, vaikkei kiviä olisikaan!
Kolme ehtoa Matteuksen evankeliumissa (14:22-33) näemme, että veden päällä kävelemiseksi pitää täyttää kolme ehtoa. Ensimmäiseksi tarvitsemme Jeesuksen kutsun. Jos ja kun Kristus sanoo ”tule”, silloin vesi kantaa. Silloin emme tarvitse kiviä, jotka ovat pinnan alla kätkössä. Ilman Jeesuksen selkeitä sanoja, voi vain suositella, että veden päällä kävelemisestä luovutaan, ellemme halua papin tavoin kastella vaatteitamme.
Toisena ehtona on luottava usko Jeesukseen. Tulee määrätietoisesti luottaa, että Kristus todellakin tarkoittaa sitä mitä Hän sanoo. Luottamus Jeesukseen ilmenee siinä, kun Hänen sanansa kehotuksen mukaan ojennetaan jalat yli veneen laidan ja ruvetaan kävelemään vettä pitkin. Ellei tästä ole selkeätä varmuutta, on parempi jäädä veneeseen odottamaan.
Kolmantena välttämättömyytenä on jatkuva yhteys Jeesukseen. Myös veden päällä kävellessämme meidän tulee katsoa Kristukseen, ei jalkojemme eteen! Kun Pietari suuntasi silmänsä keskitetysti Jeesukseen, onnistui hän jatkamaan matkaansa veden päällä. Mutta kun huomio veltostui ja hän rupesi katselemaan ympärilleen, silloin myrskyisä tuuli ja korkeat laineet rupesivat pelottamaan ja samassa hän rupesi vajoamaan veden alle.
Ehkä meidän tulisi pohtien mietiskellä tätä Raamatun kertomusta, ennen kuin suuntaamme uhkarohkeasti askeleitamme veden laidan toiselle puolelle. Älkäämme myöskään unohtako, että Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme – silloinkin kun laineet käyvät korkeina ja ympärillämme myrskyää.
Rauli Lehtonen (käännös vironkielisestä Teataja-lehdestä, vuosi 2013)
KESÄKUU
Ollaan kiitollisia!
Kesä on taas tullut pitkän ja ankeankin ajan jälkeen.
Aurinkokin paistaa ja taivas on jo usein kauniin sininen ja pilvetön. Ollaan kiitollisia!
Luonto saa rauhassa kukoistaa ja kylvösiemenet itää.
Muutama viikko sitten kylvin kasvimaahan pienenpieniä porkkanan siemeniä ja herneitä. Olen odotellut ja käynyt välillä katsomassa onko siemen ollut hyvää ja itävää.
Kun kerran menin taas pellolleni, huomasin, että siellä oli paljon outoja pieniä reikiä, mutta vain muutama vihreä alku. Sitä sitten pohdin, kunnes menin peittelemään niitä reikiä.
En saanut vastausta siihen, kuka reikiä oli tehnyt, mutta kyllä nyt oli jo näkyvissä ihan oikeita taimiakin. Joka päivä ne ovat lisääntyneet ja stten totesin: ei tarvitse kylvää uudestaan samaan paikkaan. Herra antaa kasvun!
Tänä aikana on paljon puhetta sodasta ja siihen varautumisesta. Kaikesta kauheasta on tarjolla kuvia, että näkisimme edes jotain siitä, mitä meidän ei nyt tarvitse omalla kohdalla kokea. Jumala on ollut meille armollinen ja Hänen varjeleva kätensä on antanut meidän elää rauhassa omissa kodeissamme. Ruuastakaan ei ole puutetta.
Kun oikein asioita ajattelee, voi vain todeta miten hyvin meillä kaikki on. Osaammeko olla kiitollisia. Kyllä vain on ihana tietää, että Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi. Katso myös ylös päin!
Lintumaailmasta sain muistutuksen kiitollisuudesta. Oli kahdenlaista linnunlaulua. Ensimmäinen lintu lauloi:”Kii-tä, kii-tä” ja toinen lintu vastasi siihen:”Kiitä, kiitä,kiitä!”
Vai lauloikohan se: Kiitän, kiitän, kiitän! Sitä vuoropuhelua oli ihana kuunnella. Siitä Jumalakin iloitsee. Tuon laulun olen kuullut vuosittain ja se saa minut aina hyvälle mielelle.
Siunattua ja virkistävää kesää Sinulle
Toivoo Anna-Liisa Lindeman
Ollaan kiitollisia!
Kesä on taas tullut pitkän ja ankeankin ajan jälkeen.
Aurinkokin paistaa ja taivas on jo usein kauniin sininen ja pilvetön. Ollaan kiitollisia!
Luonto saa rauhassa kukoistaa ja kylvösiemenet itää.
Muutama viikko sitten kylvin kasvimaahan pienenpieniä porkkanan siemeniä ja herneitä. Olen odotellut ja käynyt välillä katsomassa onko siemen ollut hyvää ja itävää.
Kun kerran menin taas pellolleni, huomasin, että siellä oli paljon outoja pieniä reikiä, mutta vain muutama vihreä alku. Sitä sitten pohdin, kunnes menin peittelemään niitä reikiä.
En saanut vastausta siihen, kuka reikiä oli tehnyt, mutta kyllä nyt oli jo näkyvissä ihan oikeita taimiakin. Joka päivä ne ovat lisääntyneet ja stten totesin: ei tarvitse kylvää uudestaan samaan paikkaan. Herra antaa kasvun!
Tänä aikana on paljon puhetta sodasta ja siihen varautumisesta. Kaikesta kauheasta on tarjolla kuvia, että näkisimme edes jotain siitä, mitä meidän ei nyt tarvitse omalla kohdalla kokea. Jumala on ollut meille armollinen ja Hänen varjeleva kätensä on antanut meidän elää rauhassa omissa kodeissamme. Ruuastakaan ei ole puutetta.
Kun oikein asioita ajattelee, voi vain todeta miten hyvin meillä kaikki on. Osaammeko olla kiitollisia. Kyllä vain on ihana tietää, että Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi. Katso myös ylös päin!
Lintumaailmasta sain muistutuksen kiitollisuudesta. Oli kahdenlaista linnunlaulua. Ensimmäinen lintu lauloi:”Kii-tä, kii-tä” ja toinen lintu vastasi siihen:”Kiitä, kiitä,kiitä!”
Vai lauloikohan se: Kiitän, kiitän, kiitän! Sitä vuoropuhelua oli ihana kuunnella. Siitä Jumalakin iloitsee. Tuon laulun olen kuullut vuosittain ja se saa minut aina hyvälle mielelle.
Siunattua ja virkistävää kesää Sinulle
Toivoo Anna-Liisa Lindeman
Odota Herraa
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.