Lomakuukausi
Osaatko kävellä veden päällä?
Eräs luterilainen pappi ja baptistikirkon pastori olivat varsin innokkaat kalastajat. Kerran he pyysivät katolisen kirkon papin mukaansa kalaan. Kohta sen jälkeen kun he olivat lähteneet veneellä vesille ja ruvenneet heittämään uistinta, jäi luterilaisen papin ongenkoukku pohjaan kiinni. Rauhallisesti hän kuitenkin otti kengät jalastaan, kumarsi päänsä hetkeksi, kävi yli laidan ja lähti kävelemään vettä pitkin siihen suuntaan, jonne siima osoitti – irrotti hetken päästä koukun ja käveli vettä pitkin takaisin veneeseen!
Hetken päästä baptistipastorin koukkukin jäi pohjaan kiinni. Hän otti saappaat pois, painoi päänsä alas ja lähti hänkin veneestä ja kulki vettä pitkin koukkuaan irrottamaan ja käveli samaa tietä takaisin kuin luterilainen pappi hetkeä aikaisemmin – takaisin veneeseen. Uskomatonta, ajatteli heidän katolilainen virkaveljensä.
Muutamat kalat saatuaan katolisen papin koukku jäi sekin kiinni, johonkin veden alla olevaan oksaan. Hän ei ollut koskaan elämänsä aikana kulkenut veden päällä, mutta kun toiset kerran onnistuivat, niin hänkin päätti yrittää. Hiukan epävarmana hän laski onkensa veneeseen ja rupesin verkalleen ottamaan kenkiä pois jalasta, teki ristinmerkin, suuntasi vielä hetkeksi katseensa ystäviinsä ja hyppäsi yli laidan – ja vajosi samassa hetkessä veden alle!
Luterilainen pappi ja baptistipastori iskivät samalla toisilleen viekkain mielin silmää ja kysyivät toisiltaan: - Olisiko meidän sittenkin pitänyt kertoa hänelle mihin kohtaan kivet oli veden alla piilotettu?
Minä en osaa kertoa teille mihin kohtaan kivet on kätketty, tai mitä reittiä sinun on näennäisesti veden päällä kuljettava. Mutta voin kertoa miten veden päällä voi kävellä, vaikkei kiviä olisikaan!
Kolme ehtoa Matteuksen evankeliumissa (14:22-33) näemme, että veden päällä kävelemiseksi pitää täyttää kolme ehtoa. Ensimmäiseksi tarvitsemme Jeesuksen kutsun. Jos ja kun Kristus sanoo ”tule”, silloin vesi kantaa. Silloin emme tarvitse kiviä, jotka ovat pinnan alla kätkössä. Ilman Jeesuksen selkeitä sanoja, voi vain suositella, että veden päällä kävelemisestä luovutaan, ellemme halua papin tavoin kastella vaatteitamme.
Toisena ehtona on luottava usko Jeesukseen. Tulee määrätietoisesti luottaa, että Kristus todellakin tarkoittaa sitä mitä Hän sanoo. Luottamus Jeesukseen ilmenee siinä, kun Hänen sanansa kehotuksen mukaan ojennetaan jalat yli veneen laidan ja ruvetaan kävelemään vettä pitkin. Ellei tästä ole selkeätä varmuutta, on parempi jäädä veneeseen odottamaan.
Kolmantena välttämättömyytenä on jatkuva yhteys Jeesukseen. Myös veden päällä kävellessämme meidän tulee katsoa Kristukseen, ei jalkojemme eteen! Kun Pietari suuntasi silmänsä keskitetysti Jeesukseen, onnistui hän jatkamaan matkaansa veden päällä. Mutta kun huomio veltostui ja hän rupesi katselemaan ympärilleen, silloin myrskyisä tuuli ja korkeat laineet rupesivat pelottamaan ja samassa hän rupesi vajoamaan veden alle.
Ehkä meidän tulisi pohtien mietiskellä tätä Raamatun kertomusta, ennen kuin suuntaamme uhkarohkeasti askeleitamme veden laidan toiselle puolelle. Älkäämme myöskään unohtako, että Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme – silloinkin kun laineet käyvät korkeina ja ympärillämme myrskyää.
Rauli Lehtonen (käännös vironkielisestä Teataja-lehdestä, vuosi 2013)
Osaatko kävellä veden päällä?
Eräs luterilainen pappi ja baptistikirkon pastori olivat varsin innokkaat kalastajat. Kerran he pyysivät katolisen kirkon papin mukaansa kalaan. Kohta sen jälkeen kun he olivat lähteneet veneellä vesille ja ruvenneet heittämään uistinta, jäi luterilaisen papin ongenkoukku pohjaan kiinni. Rauhallisesti hän kuitenkin otti kengät jalastaan, kumarsi päänsä hetkeksi, kävi yli laidan ja lähti kävelemään vettä pitkin siihen suuntaan, jonne siima osoitti – irrotti hetken päästä koukun ja käveli vettä pitkin takaisin veneeseen!
Hetken päästä baptistipastorin koukkukin jäi pohjaan kiinni. Hän otti saappaat pois, painoi päänsä alas ja lähti hänkin veneestä ja kulki vettä pitkin koukkuaan irrottamaan ja käveli samaa tietä takaisin kuin luterilainen pappi hetkeä aikaisemmin – takaisin veneeseen. Uskomatonta, ajatteli heidän katolilainen virkaveljensä.
Muutamat kalat saatuaan katolisen papin koukku jäi sekin kiinni, johonkin veden alla olevaan oksaan. Hän ei ollut koskaan elämänsä aikana kulkenut veden päällä, mutta kun toiset kerran onnistuivat, niin hänkin päätti yrittää. Hiukan epävarmana hän laski onkensa veneeseen ja rupesin verkalleen ottamaan kenkiä pois jalasta, teki ristinmerkin, suuntasi vielä hetkeksi katseensa ystäviinsä ja hyppäsi yli laidan – ja vajosi samassa hetkessä veden alle!
Luterilainen pappi ja baptistipastori iskivät samalla toisilleen viekkain mielin silmää ja kysyivät toisiltaan: - Olisiko meidän sittenkin pitänyt kertoa hänelle mihin kohtaan kivet oli veden alla piilotettu?
Minä en osaa kertoa teille mihin kohtaan kivet on kätketty, tai mitä reittiä sinun on näennäisesti veden päällä kuljettava. Mutta voin kertoa miten veden päällä voi kävellä, vaikkei kiviä olisikaan!
Kolme ehtoa Matteuksen evankeliumissa (14:22-33) näemme, että veden päällä kävelemiseksi pitää täyttää kolme ehtoa. Ensimmäiseksi tarvitsemme Jeesuksen kutsun. Jos ja kun Kristus sanoo ”tule”, silloin vesi kantaa. Silloin emme tarvitse kiviä, jotka ovat pinnan alla kätkössä. Ilman Jeesuksen selkeitä sanoja, voi vain suositella, että veden päällä kävelemisestä luovutaan, ellemme halua papin tavoin kastella vaatteitamme.
Toisena ehtona on luottava usko Jeesukseen. Tulee määrätietoisesti luottaa, että Kristus todellakin tarkoittaa sitä mitä Hän sanoo. Luottamus Jeesukseen ilmenee siinä, kun Hänen sanansa kehotuksen mukaan ojennetaan jalat yli veneen laidan ja ruvetaan kävelemään vettä pitkin. Ellei tästä ole selkeätä varmuutta, on parempi jäädä veneeseen odottamaan.
Kolmantena välttämättömyytenä on jatkuva yhteys Jeesukseen. Myös veden päällä kävellessämme meidän tulee katsoa Kristukseen, ei jalkojemme eteen! Kun Pietari suuntasi silmänsä keskitetysti Jeesukseen, onnistui hän jatkamaan matkaansa veden päällä. Mutta kun huomio veltostui ja hän rupesi katselemaan ympärilleen, silloin myrskyisä tuuli ja korkeat laineet rupesivat pelottamaan ja samassa hän rupesi vajoamaan veden alle.
Ehkä meidän tulisi pohtien mietiskellä tätä Raamatun kertomusta, ennen kuin suuntaamme uhkarohkeasti askeleitamme veden laidan toiselle puolelle. Älkäämme myöskään unohtako, että Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme – silloinkin kun laineet käyvät korkeina ja ympärillämme myrskyää.
Rauli Lehtonen (käännös vironkielisestä Teataja-lehdestä, vuosi 2013)
KESÄKUU
Ollaan kiitollisia!
Kesä on taas tullut pitkän ja ankeankin ajan jälkeen.
Aurinkokin paistaa ja taivas on jo usein kauniin sininen ja pilvetön. Ollaan kiitollisia!
Luonto saa rauhassa kukoistaa ja kylvösiemenet itää.
Muutama viikko sitten kylvin kasvimaahan pienenpieniä porkkanan siemeniä ja herneitä. Olen odotellut ja käynyt välillä katsomassa onko siemen ollut hyvää ja itävää.
Kun kerran menin taas pellolleni, huomasin, että siellä oli paljon outoja pieniä reikiä, mutta vain muutama vihreä alku. Sitä sitten pohdin, kunnes menin peittelemään niitä reikiä.
En saanut vastausta siihen, kuka reikiä oli tehnyt, mutta kyllä nyt oli jo näkyvissä ihan oikeita taimiakin. Joka päivä ne ovat lisääntyneet ja stten totesin: ei tarvitse kylvää uudestaan samaan paikkaan. Herra antaa kasvun!
Tänä aikana on paljon puhetta sodasta ja siihen varautumisesta. Kaikesta kauheasta on tarjolla kuvia, että näkisimme edes jotain siitä, mitä meidän ei nyt tarvitse omalla kohdalla kokea. Jumala on ollut meille armollinen ja Hänen varjeleva kätensä on antanut meidän elää rauhassa omissa kodeissamme. Ruuastakaan ei ole puutetta.
Kun oikein asioita ajattelee, voi vain todeta miten hyvin meillä kaikki on. Osaammeko olla kiitollisia. Kyllä vain on ihana tietää, että Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi. Katso myös ylös päin!
Lintumaailmasta sain muistutuksen kiitollisuudesta. Oli kahdenlaista linnunlaulua. Ensimmäinen lintu lauloi:”Kii-tä, kii-tä” ja toinen lintu vastasi siihen:”Kiitä, kiitä,kiitä!”
Vai lauloikohan se: Kiitän, kiitän, kiitän! Sitä vuoropuhelua oli ihana kuunnella. Siitä Jumalakin iloitsee. Tuon laulun olen kuullut vuosittain ja se saa minut aina hyvälle mielelle.
Siunattua ja virkistävää kesää Sinulle
Toivoo Anna-Liisa Lindeman
Ollaan kiitollisia!
Kesä on taas tullut pitkän ja ankeankin ajan jälkeen.
Aurinkokin paistaa ja taivas on jo usein kauniin sininen ja pilvetön. Ollaan kiitollisia!
Luonto saa rauhassa kukoistaa ja kylvösiemenet itää.
Muutama viikko sitten kylvin kasvimaahan pienenpieniä porkkanan siemeniä ja herneitä. Olen odotellut ja käynyt välillä katsomassa onko siemen ollut hyvää ja itävää.
Kun kerran menin taas pellolleni, huomasin, että siellä oli paljon outoja pieniä reikiä, mutta vain muutama vihreä alku. Sitä sitten pohdin, kunnes menin peittelemään niitä reikiä.
En saanut vastausta siihen, kuka reikiä oli tehnyt, mutta kyllä nyt oli jo näkyvissä ihan oikeita taimiakin. Joka päivä ne ovat lisääntyneet ja stten totesin: ei tarvitse kylvää uudestaan samaan paikkaan. Herra antaa kasvun!
Tänä aikana on paljon puhetta sodasta ja siihen varautumisesta. Kaikesta kauheasta on tarjolla kuvia, että näkisimme edes jotain siitä, mitä meidän ei nyt tarvitse omalla kohdalla kokea. Jumala on ollut meille armollinen ja Hänen varjeleva kätensä on antanut meidän elää rauhassa omissa kodeissamme. Ruuastakaan ei ole puutetta.
Kun oikein asioita ajattelee, voi vain todeta miten hyvin meillä kaikki on. Osaammeko olla kiitollisia. Kyllä vain on ihana tietää, että Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi. Katso myös ylös päin!
Lintumaailmasta sain muistutuksen kiitollisuudesta. Oli kahdenlaista linnunlaulua. Ensimmäinen lintu lauloi:”Kii-tä, kii-tä” ja toinen lintu vastasi siihen:”Kiitä, kiitä,kiitä!”
Vai lauloikohan se: Kiitän, kiitän, kiitän! Sitä vuoropuhelua oli ihana kuunnella. Siitä Jumalakin iloitsee. Tuon laulun olen kuullut vuosittain ja se saa minut aina hyvälle mielelle.
Siunattua ja virkistävää kesää Sinulle
Toivoo Anna-Liisa Lindeman
Odota Herraa
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
26 Daavidin psalmi.
Herra, hanki minulle oikeutta! Minä olen elänyt nuhteettomas ja luottanut horjumatta sinuun.
Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi, olen elänyt sinun totuutesi mukaan.
En ole istunut valehtelijoiden parissa enkä lyöttäytynyt pettureiden joukkoon. Olen karttanut pahantekijöiden seuraa ja pysynyt kaukana jumalattomista.
Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi, ja laulan sinulle kiitoslaulua,
kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi. Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa.
Älä tempaa minua pois syntisten mukana, älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa. Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän kouransa lahjuksia täynnä.
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti. Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.
Återträff
Äterträff Västsverige
Hej alla goa o glada, gamla ungdomar runt
om i Västsverige!
Vi har knäpat ihop en sorts äterträff för alla
oss evigt unga, som hängde i Gräfsnäs pã
ungdomsläger och Nuorisopäivät i Västra
Götaland! Roligt va!?
Hoppas du vill komma och träffa gamla
kompisar under Finska Vappus tecken!
Vi fixar Sima och munkkeja samt vanlig fika
i form av kaffe och tilltugg.
När: 30:e April kl 15.00. Finska Pingstkyrkan
pà
Redbergsvägen 19, Göteborg.
Vore gött o ses där och prata minnen, men
ocksà fà höra hur ni har det idag! Och
förhoppningsvis ta upp vänskaper igen! Vi
ses dar!
Robert, Harri, Tommy o mm.
Äterträff Västsverige
Hej alla goa o glada, gamla ungdomar runt
om i Västsverige!
Vi har knäpat ihop en sorts äterträff för alla
oss evigt unga, som hängde i Gräfsnäs pã
ungdomsläger och Nuorisopäivät i Västra
Götaland! Roligt va!?
Hoppas du vill komma och träffa gamla
kompisar under Finska Vappus tecken!
Vi fixar Sima och munkkeja samt vanlig fika
i form av kaffe och tilltugg.
När: 30:e April kl 15.00. Finska Pingstkyrkan
pà
Redbergsvägen 19, Göteborg.
Vore gött o ses där och prata minnen, men
ocksà fà höra hur ni har det idag! Och
förhoppningsvis ta upp vänskaper igen! Vi
ses dar!
Robert, Harri, Tommy o mm.