Helmikuu
Psalmi 23. Daavidin virsi. 1. ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. 3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. 5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotava. 6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”
Tämä paimenpsalmi on monille tuttu. Se on kautta aikojen lohduttanut ja lisännyt luottamusta kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Häneen, joka hallitsee minunkin elämäni vaiheita.
Yllättävien tilanteiden kohdatessa, jolloin en itse pystykään hallitsemaan tapahtumia ja olosuhteita; kun sisimpäni hätääntyy ja ryntäilee sinne tänne kuin säikähtänyt lammas.. silloin Hyvä Paimen tulee ja koukkaa minut kiinni paimensauvallaan, nostaa syliinsä ja rauhoittelee Sanallaan. Hän tyynnyttelee ja vie virvoittavien vetten äärelle.
Elämässä tulee vaiheita, jolloin joudumme pimeään laaksoon; sairaudet yllättävät itseämme, rakkaitamme. Emme näe valoa, mutta tiedämme, että Hän kulkee kanssamme. Huomaatko erään asian: psalmin jakeissa 1- 3 paimenesta puhutaan sanalla: ” Hän”, mutta silloin kun joudutaan kuoleman varjon laaksoon, niin Hyvä Paimen, Jeesus, tulee niin läheiseksi, että ”hän” muuttuu ”Sinuksi !” Sinun vahva kätesi suojelee minua, ja sinä lyöt sauvallasi pimeydestä hyökkääviä petoja. Sinä viet minut avaralle, valoon jälleen. Pöytä on katettu minun vihollisteni silmien eteen.
”Sinä voitelet minun pääni öljyllä” ; huolien raastaman ajatusmaailmani sinä Pyhän Hengen öljyllä jälleen voitelet, virvoitat ja uudistat. ”Maljani on ylitse vuotava ! ” Haluan aina muistaa, että ”sula hyvyys ja laupeus” tulee sinulta osakseni joka päivä; niin valoisina kuin pimeinäkin päivinä..ja ”minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” Saan asua Herran lammastarhassa toisten lampaitten seurassa,-yhtä vajavaisten kuin minäkin,- mutta turvallisten rajojen sisäpuolella, seurakuntaperheen aitauksessa, jota Hyvä Paimen, Jeesus valvoo. Hän huolehtii meistä loppuun asti, kunnes Hän vie meidät luokseen taivaalliseen kotiimme.
Siunattua helmikuuta, sinulle lukijani !
Eija Pitkänen